Kirkkomuskari varhaisiän musiikkikasvatuksen ympäristönä : kirkkoherrojen ja kanttorien näkökulma toimintaan
Kyllönen, Marja (2015)
Kyllönen, Marja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015061113206
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015061113206
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin Suomen evankelis-luterilaisien seurakuntien järjestämää kirkkomuskaritoimintaa kirkkoherrojen ja kanttorien näkökulmasta. Kirkkomuskari on osa seurakuntien varhaisiän musiikkikasvatusta.
Kirkkomuskaritoiminta on viime aikoina laajentunut hyvin voimakkaasti. Yhä useampi varhaisiän musiikinopettaja siirtyy töihin seurakunnan kirkkomuskariin. Vaikka toiminnalla on hyvin pitkät perinteet, niin aikaisempaa selvitystä työnantajan käsityksistä ei ole tehty. Tästä syystä tämä oli erittäin mielenkiintoinen tutkimuksen aihe. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda esille kirkkomuskaritoimintaan kohdistuvia toiveita ja odotuksia. Ne ovat tarpeellista tietoa tuleville kirkkomuskariopettajille ja muille sen toimintamuodon kehittäjille.
Tämä opinnäytetyö on laadullinen, empiirinen tapaustutkimus, jossa tutkimusaineisto koottiin haastattelemalla kahta kirkkoherraa ja yhtä kanttoria. Työ rajattiin koskemaan pientä joukkoa, jotta siitä saatiin syvällisempi tutkimus. Jo tästä aineistosta huomasi riittävästi samankaltaisten asioiden toistuvuutta, joka tukee sen luotettavuutta. Haastattelut tehtiin osittaisina teemahaastatteluina, joissa oli tutkimuskysymyksiä tukevat teemoitetut kysymykset kehystämässä haastattelua. Haastattelut litteroitiin kokonaan ja pelkistettiin asiasisältöjen mukaan. Ne koottiin aihepiirien mukaan ryhmiin. Niistä muodostettiin alaluokkia ja yläluokkia, jotta voitiin löytää erilasia käsitteitä haastatteluaineistosta.
Tutkimustulos loi hyvin myönteisen kuvan kirkkomuskaritoiminnasta. Se oli haastateltavien mukaan iloista ja maanläheistä toimintaa. Kirkkomuskari tuki perheitä heidän kasvatustyössään. Haastateltavat olettivat toiminnan olevan jollain muotoa hengellistä. Kirkkomuskariopettaja oli ammattinsa osaava ja pidetty työntekijä. Hänen hengellistä osaamistaan vahvistettiin seurakunnan toimesta. Tärkeänä nähtiin myös suunnitella kirkkomuskariopettajalle jotain laajempaa ammatillisempaa kristillisen kasvatuksen koulutusosaamista. Tällainen erityinen ammatillinen osaaminen voisi auttaa seurakuntia luomaan uusia työpaikkoja kirkkomuskariopettajille. Kirkkomuskaritoiminnan ja seurakunnan välinen yhteistyö oli jo monipuolista, mutta siihen löytyi uusia kehittämisideoita kuten vertaistukitoimintaa vanhemmille. Kirkkomuskariopettajalle kehiteltiin myös muunlaista työnkuvaa muskarityön rinnalle.
Tutkimuksesta on hyötyä kaikille kirkkomuskariopettajille, heidän työnantajilleen, muille seurakunnan työntekijöille, kehittämismateriaalien suunnittelijoille sekä seurakunnan uusia ammattiryhmiä pohtiville.
Kirkkomuskaritoiminta on viime aikoina laajentunut hyvin voimakkaasti. Yhä useampi varhaisiän musiikinopettaja siirtyy töihin seurakunnan kirkkomuskariin. Vaikka toiminnalla on hyvin pitkät perinteet, niin aikaisempaa selvitystä työnantajan käsityksistä ei ole tehty. Tästä syystä tämä oli erittäin mielenkiintoinen tutkimuksen aihe. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda esille kirkkomuskaritoimintaan kohdistuvia toiveita ja odotuksia. Ne ovat tarpeellista tietoa tuleville kirkkomuskariopettajille ja muille sen toimintamuodon kehittäjille.
Tämä opinnäytetyö on laadullinen, empiirinen tapaustutkimus, jossa tutkimusaineisto koottiin haastattelemalla kahta kirkkoherraa ja yhtä kanttoria. Työ rajattiin koskemaan pientä joukkoa, jotta siitä saatiin syvällisempi tutkimus. Jo tästä aineistosta huomasi riittävästi samankaltaisten asioiden toistuvuutta, joka tukee sen luotettavuutta. Haastattelut tehtiin osittaisina teemahaastatteluina, joissa oli tutkimuskysymyksiä tukevat teemoitetut kysymykset kehystämässä haastattelua. Haastattelut litteroitiin kokonaan ja pelkistettiin asiasisältöjen mukaan. Ne koottiin aihepiirien mukaan ryhmiin. Niistä muodostettiin alaluokkia ja yläluokkia, jotta voitiin löytää erilasia käsitteitä haastatteluaineistosta.
Tutkimustulos loi hyvin myönteisen kuvan kirkkomuskaritoiminnasta. Se oli haastateltavien mukaan iloista ja maanläheistä toimintaa. Kirkkomuskari tuki perheitä heidän kasvatustyössään. Haastateltavat olettivat toiminnan olevan jollain muotoa hengellistä. Kirkkomuskariopettaja oli ammattinsa osaava ja pidetty työntekijä. Hänen hengellistä osaamistaan vahvistettiin seurakunnan toimesta. Tärkeänä nähtiin myös suunnitella kirkkomuskariopettajalle jotain laajempaa ammatillisempaa kristillisen kasvatuksen koulutusosaamista. Tällainen erityinen ammatillinen osaaminen voisi auttaa seurakuntia luomaan uusia työpaikkoja kirkkomuskariopettajille. Kirkkomuskaritoiminnan ja seurakunnan välinen yhteistyö oli jo monipuolista, mutta siihen löytyi uusia kehittämisideoita kuten vertaistukitoimintaa vanhemmille. Kirkkomuskariopettajalle kehiteltiin myös muunlaista työnkuvaa muskarityön rinnalle.
Tutkimuksesta on hyötyä kaikille kirkkomuskariopettajille, heidän työnantajilleen, muille seurakunnan työntekijöille, kehittämismateriaalien suunnittelijoille sekä seurakunnan uusia ammattiryhmiä pohtiville.