Kirurgisen potilaan hoitoprosessi eturauhassyöpää sairastavien kokemana

Abstract

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä Suomessa. Helsingin Yliopistollisessa Keskussairaalassa (HYKS) tehdään vuosittain noin 200 eturauhasen poistoleikkausta, joista 90 % tehdään robottiavusteisesti.

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla kirurgisen, eturauhassyöpää sairastavan potilaan kokemuksia hoitoprosessin aikana. Tavoitteena on kehittää hoitoa saadun tiedon perusteella.

Tutkimus toteutettiin haastattelemalla potilaita kuusi viikkoa robottiavusteisen laparoskooppisen eturauhasen poiston jälkeen. Tiedonkeruu toteutettiin keväällä 2015 ja yhteensä neljää ihmistä haastateltiin teemahaastattelun avulla. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Saatu teksti pelkistettiin ja ryhmiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaan kolmeen pääluokkaan ja 13 yläluokkaan.

Tulokset osoittivat, että haastateltavat kokivat päätöksenteon hoidosta vaikeaksi ja olisivat toivoneet lääkärin mielipidettä. Miehet kritisoivat myös poliklinikoilla ja itse hoitoon pääsyn odottelua. Ennen toimenpidettä haastateltavat olivat olleet stressaantuneita, mutteivat pelänneet operaatiota. Miehillä oli ollut vaikeuksia ymmärtää lääkäreiden puhetta. Miehet olivat osallistuneet ryhmäohjaukseen ennen leikkausta ja olivat olleet siihen tyytyväisiä. Haastateltavat olivat kokeneet saaneensa tarpeeksi tietoa, mutta olivat myös halunneet etsiä itse lisää internetistä. Lääkehoitoon miehet olivat olleet tyytyväisiä, kuten myös hoitoon ja kohteluun. Katetriin suhtauduttiin hyväksyvästi, mutta se oli häirinnyt jonkin verran miesten elämää. Katetrin poisto oli sujunut vaihtelevasti ja sitä oli myös jännitetty. Tukiverkostona miehillä oli perhe ja erityisesti puoliso. He eivät olleet hakeutuneet vertaistukiryhmiin, mutta osa olisi toivonut saavansa puhua jonkun kohtalontoverin kanssa.

Johtopäätös on että hoitoon ollaan tyytyväisiä, mutta tuki päätöksenteossa koetaan riittämättömänä ja pitkät odotusajat saattavat lisätä potilaan ahdistusta. Tukea päätöksenteossa tulisi lisätä ja vertaistuen piiriin tulisi kannustaa potilaita. Jatkotutkimusta voisi tehdä potilaan tukemisesta päätöksenteossa, vertaistuen vaikutuksesta päätöksentekoon ja katetrin kanssa elämiseen liittyvistä tunteista. Opetuksessa tulisi ottaa esille enemmän syöpää sairastavan potilaan hoitotyötä.

Prostate cancer is the most common cancer in males in Finland. In Helsinki University Central Hospital (HUCH) around 200 prostatectomies are made yearly and 90% of them are made by using a surgical robot.

The purpose of this study was to describe the experiences of surgical patients who have prostate cancer. The ultimate goal of this final project is to improve treatment with the col-lected information.

The study was conducted by interviewing patients six weeks after their robotic assisted laparoscopic prostatectomy. The data collection took place on Spring 2015 and four people were interviewed by using semi structured interview. The interviews were recorded and transcribed. After that the text was analyzed by using the principles of an inductive content analysis.

The results showed that the men found it difficult to make the decision about the treatment. They would have hoped that the doctors would have given their opinion. The men criticized the waiting in the outpatient clinic. Before the procedure the men felt stressed but they weren’t afraid of the surgery. Men had difficulties to understand the doctors. The men had participated in a group session before the operation and were satisfied with it. They felt that they had gotten enough information, but also wanted to search more specific information from the internet. Men were satisfied with the amount of medication they got. They were also happy with the care and how they were treated. They found the catheter somewhat disturbing. The removal of the catheter was perceived either easy or painful and the men were nervous before it. Most men’s safety net included their family and especially their spouse. However none of the men had had peer support but some of them would have hoped for it.

It can be concluded that the care men received was perceived as good but the lack of support during decision making and the long waiting times were found disturbing. Support during the decision making should be increased and encourage patients to seek peer support. Upcoming studies could investigate patients support in the decision making, how peer support affects decision making and emotions related to living with the catheter. Education should cover more cancer patient’s nursing.