Imetysohjaajakoulutus ja sen kehittäminen Kuopion yliopistollisen sairaalan vastasyntyneiden teho-osastolla

Abstract

Hyvä imetysohjaus on yksilöllistä, vauvan ja äidin tarpeet huomioon ottavaa toimintaa, jonka päämääränä on onnistuneen imetyskokemuksen tuottaminen, vauvan ravitseminen sekä äidin ja vauvan välisen varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen. WHO eli maailman terveysjärjestö suosittelee rintamaitoa imeväisen ainoaksi ravinnoksi ensimmäisen kuuden kuukauden ajan ja muun ravinnon lisänä kahteen ikävuoteen asti tai jopa pidempään. Imettäminen on tärkeää, koska sillä on lukuisia terveyshyötyjä niin äidille kuin vauvallekin. Imettäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, ja tästä syystä laadukas imetysohjaus on tärkeää imetyksen edistämisessä ja sen hyötyjen lisäämisessä.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) vastasyntyneiden teho-osaston hoitajien näkemyksiä osastolla toteutetusta sisäisestä imetysohjaajakoulutuksesta, omasta tämänhetkisestä imetysohjausosaamisesta sekä imetysohjausosaamisen kehittämistarpeista osastolla. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla osasto pystyi kehittämään imetysohjaajakoulutuksen jatkokoulutuksen. Jatkokoulutuksen avulla voidaan kehittää hoitajien imetysohjausosaamista sekä sen seurauksena mahdollisesti lisätä teho-osastolla hoidettavien vauvojen imetystä.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta hoitajaa ja saatu aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluna vastasyntyneiden teho-osastolla.

Opinnäytetyön tulosten mukaan vastasyntyneiden teho-osaston hoitajajien kokemukset osastolla toteutetusta imetysohjaajakoulutuksesta olivat pääosin positiivisia, ja ainoastaan yksi haastateltava koki koulutuksen sisältävän liikaa kertausta. Koulutuksen sisältö ja opetusmenetelmät saivat vain positiivista palautetta. Hoitajien kokemukset omasta imetysohjausosaamisestaan jakautuivat kokemuksiin osaston imetysohjaustilanteista sekä kokemuksiin imetyksen tukemisesta. Hoitajat kokivat hallitsevansa hyvin muun muassa perusimetysohjauksen ja keskosen imetysohjauksen. Haastatteluissa nousi myös esille, että hoitajat osaavat arvioida omaa ammattitaitoaan ja osaamistaan, mikä on tärkeä tekijä imetysohjauksen kehittämisessä ja äitien imetyksen edistämisessä. Imetysohjaajan jatkokulutukselta hoitajat toivoivat tietoa ja toimintamalleja erityisryhmien, esimerkiksi halkiolasten imetysohjaukseen. Esiin nousi myös hoitajien toive mahdollisuudesta jakaa omia imetysohjauskokemuksia kollegoiden kesken.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kaikkien vastasyntyneiden teho-osaston hoitajien on tärkeää osallistua imetysohjaajan jatkokoulutuksiin. Jotta imetysohjaus olisi laadukasta, tulee kaikilla hoitajilla olla yhdenmukaiset tiedot ja taidot ohjata imettäviä äitejä. Haastatteluissa hoitajat kokivatkin kertaamisen tärkeäksi, jotta hoitotyöhön ei jäisi vanhoja tai virheellisiä ohjauskäytäntöjä. Hoitajien imetysohjausosaaminen on hyvää KYS:n vastasyntyneiden teho-osastolla ja etenkin oman osaamisen kriittinen arvioiminen sekä halu osallistua jatkokoulutuksiin, kertovat motivaatiosta kehittää omaa imetysohjausosaamista ja ammattitaitoa.