Icare Home : Silmänpaineen mittaus kotona

Abstract

Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Icare Finland Oy:n kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka Icare Home- silmänpainemittarin käyttöä voidaan opettaa yli 60 -vuotiaille glaukoomaa sairastaville henkilöille. Tavoitteena oli tutkia miten ikääntyneet ihmiset oppivat uusia asioita, keskittyen silmänpainemittarin käyttöön. Tavoitteena ei ollut käsitellä saatuja mittaustuloksia, vaan tutkia asiakkaiden kokemuksia saadusta ohjauksesta ja silmänpainemittarin käytöstä.

Tutkimukseen osallistuvat henkilöt valikoituivat iän ja silmänpainetaudin perusteella. Ohjasimme silmänpainemittarin käyttöä kolmelle 60–63-vuotiaalle henkilölle yksilöohjauksena. Aineisto on kerätty käyttämällä osallistuvaa havainnointia ja strukturoitua haastattelua. Ohjaustilanteissa teimme ohjauksen ohella havaintoja sekä kysymyksiä. Strukturoitu haastattelu tarkoittaa kyselylomaketta, johon suunnittelimme kaksi avointa kysymystä ja 10 kysymystä, joissa on viisiportainen vastausasteikko.

Kyselylomakkeisiin oli kirjattu laitteen huonoiksi puoliksi seuraavat asiat: Kasvotuet liikkuvat liian herkästi pois säädetyistä lukemista. Tukien ”säätöpyörä” on kevyt ja saattaa pyörähtää pienestäkin kosketuksesta, jolloin tuet liikkuvat. Kaksi ohjattavista toivoi myös mit-taustuloksien näkymistä laitteessa heti mittauksen jälkeen, jolloin voisi paremmin varmistua mittauksen onnistumisesta. Laitteen käyttö koettiin myös vaativan vakaata kättä mittauksen onnistumiseksi. Ohjattava, joka ei halunnut laitetta kokeiluun, vastasi laitteen käytön vaativan hyvää näköä. Toinen ohjattava taas koki, että huonosta näöstä huolimatta mitta-uksen pystyy suorittamaan vaivattomasti asettamalla vihreän kohdistinvalon keskelle näkökenttää, jolloin silmälaseja ei tarvita laitteen asettamiseksi oikeaan kohtaan.

Hyviksi puoliksi kuvattiin laitteen keveys sekä laitteen helppokäyttöisyys alkuohjauksen jälkeen. Ohjattavat eivät saaneet mittaustuloksia vielä lomakkeen täyttöhetkellä, jolloin yksi ohjattavista kuvasi laitteen käyttöä näin: ”Jos tapa, jolla suoritin mittaukset tuotti onnistuneet tulokset, niin mittaus on varsin helppo, kun se tulee rutiiniksi ”. Havainnoinnin perusteella laitteen opettaminen hyväkuntoiselle iäkkäälle oli helppoa, mikäli ohjattavalla oli riittävästi motivaatiota itsehoitoon ja oppimiseen. Riittävän motivaation puuttuessa laitteen käytön oppimiseen, laite koettiin liian työlääksi käyttää.

Our final project was made in cooperation with the Helsinki Metropolia University of Applied Sciences, Finland and Icare Finland Oy. The purpose our final project was to find out how the use of Icare Home tonometer might be taught to over 60-year-old glaucoma patients. The objective was to study how elderly people learned new things, the main focus being on the tonometer. It was not an objective to investigate the results of measurements but the patients' experiences of using the tonometer and received patient guidance.

The participating persons in our study were over 60-year-old glaucoma patients. We instructed the use of the tonometer personally to three patients, aged between 60 and 63. The data was collected by using the methods of participant observation and a structured interview. During the patients instruction situations, alongside patient instructing, we also made observations and questions. The structured interview in this case was a questionnaire with two open-ended questions and ten questions to which the answers were given with a 5-point Likert scale.

Based on the data, the device had the following disadvantages: face supports shifted too easily from the adjusted readings. A adjustment wheel was too light and might turn even from a slight touch. Two of the instructed patients hoped that the measurement result would be shown immediately, which would confirm a successful measurement. Also, the patients stated that using the device successfully required a steady hand. One of the patients, who did not want to use the device at home, thought that using the device required a good vision. Another patient, however, thought that, despite a bad vision, it was easy to make the measurement by adjusting the green probe base light in the center of field of vision, in which case eyeglasses were unnecessary.

The lightness and ease of use after the early-stage instructions were mentioned as positive features. The patients did not receive the measurement results by the time of completing the questionnaire. When returning the questionnaire, one of them said: ”If the way, how I performed the measurements, produced successful results, then the measuring was relatively easy when it become a routine”. Our observations showed that teaching the use of the device to an elderly person who was in a good condition was easy, if their motivation to self-care and learning was sufficient. On the other hand, if motivation was not high enough, using the device was found difficult.