Happoanalyysimenetelmän kehitys ja validointi HPLC -laitteelle
Ryhänen, Jenna (2015)
Ryhänen, Jenna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015101615469
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015101615469
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Lappeenrannan teknillisellä Yliopistolla. Työn tarkoituksena oli kehittää HPLC–analyysimenetelmä mahdollisimman monen orgaanisen hapon samanaikaiseen määrittämiseen. Menetelmää käytettäisiin rutiinianalytiikassa. Menetelmässä käytettiin yhdisteiden erottamiseen ioniekskluusiokromatografiaa ja detektointiin kahta eri detektoria, UV ja RI. Toisena tehtävänä oli tehdä kirjallisuuskatsaus happojen määrittämiseen GC/FID:lla.
Kehitettävä menetelmä optimoitiin ja validoitiin. Validoinnissa tutkittiin toteamis- ja määritysrajaa, lineaarista mittausaluetta, spesifisyyttä ja selektiivisyyttä, täsmällisyyttä, tarkkuutta, herkkyyttä ja mittausepävarmuutta.
Työssä päädyttiin 16 hapon määrittämiseen. Laskennalliseksi toteamisrajaksi saatiin UV-detektorilla 0,7 ppm ja määritysrajaksi 2,3 ppm. RI-detektorilla toteamisraja oli 0,8 ppm ja määritysraja oli 2,5 ppm. Menetelmän lineaariseksi mittausalueeksi saatiin suurimmalle osalle hapoista 10 – 10 000 ppm. Spesifisyys- ja selektiivisyys–tulosten perusteella näytematriisi häiritsee joidenkin happojen määrittämistä. Huono resoluutio ja näytteessä olevat epäpuhtaudet aiheuttivat suuria saantoprosentteja, jotka nostivat epävarmuutta. Menetelmä oli kuitenkin täsmällinen ja tarkka yksinkertaisella näytteellä.
Validoitu menetelmä vaatii lisää kehittämistä luotettavan kvantitatiivisen 16 hapon määrittämiseksi HPLC:lla. Menetelmässä ei ollut laimennuksen ja suodatuksen lisäksi erillistä näytteenkäsittelyä. Näytteenkäsittelyn lisääminen menetelmään voi parantaa tuloksia.
GC:lle löydettiin kolme erilaista ajomenetelmää happojen määrittämiseksi FID:lla. Menetelmillä on analysoitu yhteensä 10 happoa, mutta useammankin hapon määrittäminen voi olla mahdollista.
Kehitettävä menetelmä optimoitiin ja validoitiin. Validoinnissa tutkittiin toteamis- ja määritysrajaa, lineaarista mittausaluetta, spesifisyyttä ja selektiivisyyttä, täsmällisyyttä, tarkkuutta, herkkyyttä ja mittausepävarmuutta.
Työssä päädyttiin 16 hapon määrittämiseen. Laskennalliseksi toteamisrajaksi saatiin UV-detektorilla 0,7 ppm ja määritysrajaksi 2,3 ppm. RI-detektorilla toteamisraja oli 0,8 ppm ja määritysraja oli 2,5 ppm. Menetelmän lineaariseksi mittausalueeksi saatiin suurimmalle osalle hapoista 10 – 10 000 ppm. Spesifisyys- ja selektiivisyys–tulosten perusteella näytematriisi häiritsee joidenkin happojen määrittämistä. Huono resoluutio ja näytteessä olevat epäpuhtaudet aiheuttivat suuria saantoprosentteja, jotka nostivat epävarmuutta. Menetelmä oli kuitenkin täsmällinen ja tarkka yksinkertaisella näytteellä.
Validoitu menetelmä vaatii lisää kehittämistä luotettavan kvantitatiivisen 16 hapon määrittämiseksi HPLC:lla. Menetelmässä ei ollut laimennuksen ja suodatuksen lisäksi erillistä näytteenkäsittelyä. Näytteenkäsittelyn lisääminen menetelmään voi parantaa tuloksia.
GC:lle löydettiin kolme erilaista ajomenetelmää happojen määrittämiseksi FID:lla. Menetelmillä on analysoitu yhteensä 10 happoa, mutta useammankin hapon määrittäminen voi olla mahdollista.