ICF-ydinlistojen käyttöönotto aivoverenkiertohäiriöpotilaan kuntoutuksessa : erikoissairaanhoidon henkilökunnan kokemuksia
Limnell, Janika; Satola, Päivi (2015)
Limnell, Janika
Satola, Päivi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015101515455
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015101515455
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin, miten erikoissairaanhoidon henkilökunta kokee aivoverenkiertohäiriöitä varten kehitellyn ICF-ydinlistojen käytön aivoverenkiertohäiriöpotilaan moniam-matillisen kuntoutustyön näkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää, miten työntekijät kokevat ydinlistojen käytön työssään, vaikuttaako ydinlistojen käyttö moniammatilliseen yhteistyöhön ja tuntevatko työntekijät potilaan hyötyvän ydinlistojen käytöstä.
Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena yhteistyössä Porvoon sairaalan neurologisen osaston kanssa. Tutkimusjoukko muodostui yksikön 18 hoitohenkilöstä, jotka työskentelevät aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kuntoutuksessa. Heistä 12 on sairaanhoitajaa, yksi on lääkäri ja loput ovat erityistyöntekijöitä. Erityistyöntekijöihin kuuluu kaksi fysioterapeuttia, toimintaterapeutti, puheterapeutti ja neuropsykologi. Kyselylomakkeen palautti 12 henkilöä vastausprosentin ollessa 67. Kyselylomakkeen analysoinnissa käytettiin aineiston analyysimenetelmänä tilastollista tietojenkäsittelyohjelmaa, jonka avulla tulokset analysoitiin kysymys kerrallaan frekvenssijakaumina sekä avoimet kysymykset kuvattiin teemoittain.
Aivoverenkiertohäiriöön kehitettyjen ICF-ydinlistojen käytön koettiin helpottavan potilaan kuntoutuksen arviointia, moniammatillista tiedonkulkua ja yhteistyötä. Kolmannes vastaajista oli käyttänyt ICF-ydinlistaa aivoverenkiertohäiriö potilaan kuntoutusta arvioitaessa. Listoja käyttäneistä suurin osa käytti lyhyttä ydinlistaa. ICF-ydinlistojen käyttöönottoa vaikeutti ajan ja koulutuksen puute sekä se, että ne ei ole sähköisessä potilastietojärjestelmässä. Lisäksi käyttöönottoa vaikeutti haasteellinen terminologia.
Tuloksien perusteella on huomattavissa, että kyselytutkimukseen osallistunut henkilöstö tarvitsee ehdottomasti lisäkoulutusta ICF-luokituksen käytössä. He kuitenkin kokevat ydinlistojen käytön osittain työtä helpottavana välineenä.
ICF-luokitus on monipuolinen arviointimenetelmä kuntoutuksessa. Sitä voi tarkastella potilaan, hoitohenkilökunnan ja sosiaali-ja terveydenhuollon eri yksiköiden näkökulmasta. Aiheesta voi tehdä jatkotutkimuksia ottaen huomioon potilaan näkökulma kuntoutumisesta.
Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena yhteistyössä Porvoon sairaalan neurologisen osaston kanssa. Tutkimusjoukko muodostui yksikön 18 hoitohenkilöstä, jotka työskentelevät aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kuntoutuksessa. Heistä 12 on sairaanhoitajaa, yksi on lääkäri ja loput ovat erityistyöntekijöitä. Erityistyöntekijöihin kuuluu kaksi fysioterapeuttia, toimintaterapeutti, puheterapeutti ja neuropsykologi. Kyselylomakkeen palautti 12 henkilöä vastausprosentin ollessa 67. Kyselylomakkeen analysoinnissa käytettiin aineiston analyysimenetelmänä tilastollista tietojenkäsittelyohjelmaa, jonka avulla tulokset analysoitiin kysymys kerrallaan frekvenssijakaumina sekä avoimet kysymykset kuvattiin teemoittain.
Aivoverenkiertohäiriöön kehitettyjen ICF-ydinlistojen käytön koettiin helpottavan potilaan kuntoutuksen arviointia, moniammatillista tiedonkulkua ja yhteistyötä. Kolmannes vastaajista oli käyttänyt ICF-ydinlistaa aivoverenkiertohäiriö potilaan kuntoutusta arvioitaessa. Listoja käyttäneistä suurin osa käytti lyhyttä ydinlistaa. ICF-ydinlistojen käyttöönottoa vaikeutti ajan ja koulutuksen puute sekä se, että ne ei ole sähköisessä potilastietojärjestelmässä. Lisäksi käyttöönottoa vaikeutti haasteellinen terminologia.
Tuloksien perusteella on huomattavissa, että kyselytutkimukseen osallistunut henkilöstö tarvitsee ehdottomasti lisäkoulutusta ICF-luokituksen käytössä. He kuitenkin kokevat ydinlistojen käytön osittain työtä helpottavana välineenä.
ICF-luokitus on monipuolinen arviointimenetelmä kuntoutuksessa. Sitä voi tarkastella potilaan, hoitohenkilökunnan ja sosiaali-ja terveydenhuollon eri yksiköiden näkökulmasta. Aiheesta voi tehdä jatkotutkimuksia ottaen huomioon potilaan näkökulma kuntoutumisesta.