Mentorointikokemukset ja kehitysideat : laadullinen haastattelututkimus aktorisairaanhoitajille
Rönkkö, Maijeli (2015)
Rönkkö, Maijeli
Savonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102015546
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102015546
Tiivistelmä
Mentorointia pidetään henkilöstön kehittämismenetelmänä, jossa kokenut työntekijä ohjaa uutta työntekijää. Mentoroinnin avulla edistetään uuden työntekijän työhyvinvointia ja ammatillista osaamista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata aktorina toimineiden sairaanhoitajien kokemuksia mentoroinnista sekä sitä, miten heidän mielestään mentorointitoimintaa tulisi jatkossa kehittää.
Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin aktorisairaanhoitajien teemahaastatteluilla. Ryhmähaastatteluihin osallistui yhteensä seitsemän aktorina toiminutta sairaanhoitajaa, jotka työskentelevät perioperatiivisina sairaanhoitajina Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan onnistuneiden mentorointisuhteen avulla aktorit saivat lisää varmuutta omaan työskentelyynsä ja mentorointisuhde tuki heitä emotionaalisesti. Osa mentorointisuhteista jäi pinnallisiksi, jolloin mentoroinnista saatuja hyötyjä oli aktoreiden vaikea määritellä. Mentorointisuhteidensa haasteiksi aktorit kokivat työyhteisön jatkuvan kiireen sekä selkeiden mentoroinnin pelisääntöjen puuttumisen. Jatkossa mentorointitoimintaa tulisi aktoreiden mielestä kehittää esimerkiksi mentorointivalmennuksen avulla, kiinnittämällä huomiota mentoriparin valintaan sekä seurata ja arvioida mentoroinnin toteutumista systemaattisesti. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehittäessä osastojen mentorointitoimintaa. Jatkotutkimusaiheena voisi selvittää mentoreina toimineiden sairaanhoitajien kokemuksia mentoroinnista sekä heidän näkemyksiään siitä, miten mentorointia voisi jatkossa kehittää.
Tutkimusmenetelmäksi valittiin laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin aktorisairaanhoitajien teemahaastatteluilla. Ryhmähaastatteluihin osallistui yhteensä seitsemän aktorina toiminutta sairaanhoitajaa, jotka työskentelevät perioperatiivisina sairaanhoitajina Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan onnistuneiden mentorointisuhteen avulla aktorit saivat lisää varmuutta omaan työskentelyynsä ja mentorointisuhde tuki heitä emotionaalisesti. Osa mentorointisuhteista jäi pinnallisiksi, jolloin mentoroinnista saatuja hyötyjä oli aktoreiden vaikea määritellä. Mentorointisuhteidensa haasteiksi aktorit kokivat työyhteisön jatkuvan kiireen sekä selkeiden mentoroinnin pelisääntöjen puuttumisen. Jatkossa mentorointitoimintaa tulisi aktoreiden mielestä kehittää esimerkiksi mentorointivalmennuksen avulla, kiinnittämällä huomiota mentoriparin valintaan sekä seurata ja arvioida mentoroinnin toteutumista systemaattisesti. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehittäessä osastojen mentorointitoimintaa. Jatkotutkimusaiheena voisi selvittää mentoreina toimineiden sairaanhoitajien kokemuksia mentoroinnista sekä heidän näkemyksiään siitä, miten mentorointia voisi jatkossa kehittää.