Merkityksellinen toiminta omasta tahdostaan erillään pidettävien vankien näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää millaisia merkityksellisiä toimintoja omasta tahdostaan erillään pidettävillä vangeilla on, ja miten konteksti vaikuttaa toimintaan osallistumiseen yksilön näkökulmasta. Työssä selvitettiin merkityksellisten toimintojen subjektiivisia ja kontekstuaalisia ulottuvuuksia toiminnan analyysin avulla. Lisäksi tarkasteltiin merkityksellisten toimintojen mahdollistumista rangaistusajan suunnitelman kautta. Opinnäytetyön työelämän yhteistyökumppanina toimi Rikosseuraamusalan koulutuskeskus.

Työtä ohjasi Doris Piercen toiminnan terapeuttisen voiman malli sekä toiminnallisen oikeudenmukaisuuden periaatteet. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen menetelmiä soveltaen. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla ja se käsiteltiin sisällönanalyysin avulla. Haastatteluihin osallistui neljä (4) omasta tahdostaan erillään pidettävää vankia Helsingin vankilasta.

Aineiston perusteella informanteilla on erillään pitämisen aikana useita toimintoja, jotka he kokivat merkityksellisinä. Monet toiminnoista koettiin vetoaviksi, koska niihin liittyi mielihyvän ja vahvistavuuden kokemuksia. Itsensä kehittämiseen ja arjen taitoihin liittyvät toiminnot koettiin tärkeäksi, mutta näihin toimintoihin ei ollut käytännössä mahdollisuutta osallistua. Vankilakontekstin nähtiin sekä rajoittavan että mahdollistavan toimintaan osallistumista. Rangaistusajan suunnitelmassa nähtiin puutteita, eikä siitä koettu olevan konkreettista hyötyä toimintaan osallistumisessa.

Merkitykselliseen toimintaan osallistuminen oli yksi informanttien keino selviytyä vankilan arjessa. Vankien ja osastojen välinen eriarvoisuus näkyi mahdollisuuksissa osallistua merkityksellisiin toimintoihin. Vankeusajan tavoitteita edistäisi konkreettisemmin tehty rangaistusajan suunnitelma. Erilaisilla tavoitteellisilla toiminnoilla olisi suljetuilla osastoilla kysyntää ja niillä olisi myös vankilan tehtävää palveleva vaikutus yhteiskuntaan sopeuttamisen ja elämänhallinnan edistämisen kannalta.

The aim of this qualitative Bachelor’s Thesis was to investigate meaningful occupations that the prisoners who are segregated at their own request have. The purpose was to find out, from the individual’s point of view, what kind of effects the context and the sentence plan have on the participation in meaningful occupations. The thesis was made in co-operation with the Training Institute for Prison and Probation Services.

The model of Building Therapeutic Power by Doris Pierce was used as a theoretical framework and the concept of occupational justice instructed the whole thesis. The data was collected by interviewing four (4) prisoners who are segregated at their own request in Helsinki Prison. The data was analyzed by using content analysis. The subjective and contextual dimensions of the occupations were sorted out by using activity analysis.

The results showed that the prisoners who are segregated at their own request had several meaningful occupations. Occupations were found to be appealing because of the aspects of pleasure and restoration. Selfimprovement and everyday life skills were seen as important but the prisoners found it almost impossible to participate in them. The prison context was seen as a restrictive but also enabling factor for participation in occupations. The sentence plan was criticized due to its lack of practicality and concreteness.

The results indicate that participation in meaningful occupations was a coping strategy in the daily life in the prison. There was some inequality in the participation in occupations between the prisoners who are segregated at their own request but also between the closed units where they lived. Different kinds of purposeful occupations could serve prisoners’ life management skills and adaptation to the society. Moreover, there is a need for a more specific sentence plan.