Tasapainoista elämää tanssien : 10 viikon ryhmämuotoisen latinalaistanssiharjoittelun vaikutukset yli 65-vuotiaiden tasapainoon
Uusimäki, Jonna; Alanko-Luopa, Niina (2015)
Uusimäki, Jonna
Alanko-Luopa, Niina
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111116270
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111116270
Tiivistelmä
Ikääntyvien väestöosuuden kasvu lisää kaatumisten ja kaatumisvammojen määrää tulevaisuudessa. Tasapainoharjoittelu on tehokas tapa ennaltaehkäistä kaatumisia. Opinnäytetyömme kautta tahdomme tuoda esille tanssiharjoittelun vaikutuksia tasapainoon. Tehtyjen tutkimusten perusteella tanssiharjoittelu kehittää tasapainoa. Tanssi perustuu vartalon hallinnan kautta liikkeen hallintaan. Tanssi sisältää liikesuunnan muutoksia ja vaatii kehon eri osien yhteistyötä, johon tasapainon kehittyminen perustuu. Tasapaino jaetaan staattiseen ja dynaamiseen tasapainoon. Staattinen tasapaino määritellään kyvyksi säilyttää sen hetkinen tukipinta-ala mahdollisimman vähäisellä liikkeellä, jossa tukipinta ei muutu. Dynaamisessa tasapainossa kehon massan keskipiste sekä tukipinta liikkuvat.
Opinnäytetyömme tarkoituksena on tuottaa tietoa latinalaistanssiharjoittelun vaikutuksista yli 65-vuotiaiden tasapainoon. Opinnäytetyömme tavoitteena oli selvittää 10 viikon ajan kaksi kertaa viikossa tapahtuvan ryhmämuotoisen latinalaistanssi-harjoittelun vaikutuksia yli 65-vuotiaiden tasapainoon. Tutkimukseen osallistui viisi nais- ja mieshenkilöä. Iältään osallistujat olivat 65–82 -vuotiaita. Tasapainoa mitattiin alku- ja loppumittauksissa Bergin tasapainotestillä sekä Timed up and go -testillä (TUG). Bergin tasapainotestillä seurataan ikääntyneen tasapainon muutoksia. Testi mittaa henkilön kykyä ylläpitää ja muuttaa asentoaan. TUG-testiä käytettiin ylösnousu- ja kävelynopeuden mittarina. Testin avulla arvioidaan iäkkäiden henkilöiden liikkumiskykyä ja tasapainoa. Bergin tasapainotestissä testiosiot jaettiin selkeyden vuoksi staattista ja dynaamista tasapainoa mittaaviin osioihin.
Staattista tasapainoa paransi 88,9 % tutkimushenkilöistä. Alkumittauksissa pisteiden keskiarvo oli 29,2/32 ja loppumittauksissa 30,2/32 pistettä. Dynaamista tasapainoa paransi 11,1 % tutkimushenkilöistä ja 88,9 % saivat täydet 24 pistettä sekä alku- että loppumittauksissa. TUG-testissä 88,9 % paransi aikaansa loppumittauksissa. Alkumittauksissa tulosten keskiarvo oli 7,3 sekuntia ja loppumittauksissa 6,6 sekuntia. Haastavimmiksi testeiksi Bergin tasapainotestissä osoittautuivat tandem seisonta ja yhdellä jalalla seisominen. Yhdellä jalalla seisomisessa tutkimushenkilöiden parannus oli selkeintä.
Opinnäytetyömme tarkoituksena on tuottaa tietoa latinalaistanssiharjoittelun vaikutuksista yli 65-vuotiaiden tasapainoon. Opinnäytetyömme tavoitteena oli selvittää 10 viikon ajan kaksi kertaa viikossa tapahtuvan ryhmämuotoisen latinalaistanssi-harjoittelun vaikutuksia yli 65-vuotiaiden tasapainoon. Tutkimukseen osallistui viisi nais- ja mieshenkilöä. Iältään osallistujat olivat 65–82 -vuotiaita. Tasapainoa mitattiin alku- ja loppumittauksissa Bergin tasapainotestillä sekä Timed up and go -testillä (TUG). Bergin tasapainotestillä seurataan ikääntyneen tasapainon muutoksia. Testi mittaa henkilön kykyä ylläpitää ja muuttaa asentoaan. TUG-testiä käytettiin ylösnousu- ja kävelynopeuden mittarina. Testin avulla arvioidaan iäkkäiden henkilöiden liikkumiskykyä ja tasapainoa. Bergin tasapainotestissä testiosiot jaettiin selkeyden vuoksi staattista ja dynaamista tasapainoa mittaaviin osioihin.
Staattista tasapainoa paransi 88,9 % tutkimushenkilöistä. Alkumittauksissa pisteiden keskiarvo oli 29,2/32 ja loppumittauksissa 30,2/32 pistettä. Dynaamista tasapainoa paransi 11,1 % tutkimushenkilöistä ja 88,9 % saivat täydet 24 pistettä sekä alku- että loppumittauksissa. TUG-testissä 88,9 % paransi aikaansa loppumittauksissa. Alkumittauksissa tulosten keskiarvo oli 7,3 sekuntia ja loppumittauksissa 6,6 sekuntia. Haastavimmiksi testeiksi Bergin tasapainotestissä osoittautuivat tandem seisonta ja yhdellä jalalla seisominen. Yhdellä jalalla seisomisessa tutkimushenkilöiden parannus oli selkeintä.