FIA-menetelmän kehitys ja validointi ammoniummäärityksiin
Peltokangas, Inka (2015)
Peltokangas, Inka
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111316384
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111316384
Tiivistelmä
Kaasumainen ammoniakki (NH3) liukenee veteen ionimuodossa, muuttuen ammoniumiksi (NH4+). Ammoniumpitoisuudet ovat vesistöissä yleisesti hyvin pieniä, etenkin valtamerissä. Ammoniumin määritykseen käytetään vallitsevasti indofenolisiniseen perustuvaa spektrometristä menetelmää, joka ei välttämättä ole kuitenkaan herkkyydeltään riittävä.
Virtausinjektioanalysaattori (FIA) on käytetty menetelmä määrittäessä useita muita ravinteita, kuten fosfaattia ja nitriittiä. Automatiikkaa hyödyntävä FIA sekoittaa itse näyte- ja reagenssivirrat keskenään, jolloin analyysi yksinkertaistuu, nopeutuu ja lisäksi kontaminaatioriski vähenee. Eduistaan huolimatta ammoniumin analysointiin FIA ei ole vakiintunut yhtä suuressa mittakaavassa kuin muiden ravinteiden, vaikka julkaisuja on olemassa.
Työn tavoitteena oli kehittää, optimoida ja validoida ammoniumin määritykseen soveltuva fluorometrinen FIA-menetelmä ja vertailla näitä tuloksia spektrometrisen analyysin kanssa. Opinnäytetyö suoritettiin Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) Merikeskuksessa, meriekologian laboratoriossa.
Ammoniumin analysointiin soveltuva menetelmä onnistuttiin kehittämään ja optimoimaan, mutta määritysraja jäi varsin korkeaksi. Vaikka fluorometrinen FIA-menetelmä osoittautui herkemmäksi kuin käytössä ollut spektrofotometrinen analyysi, metodi ei ollut tarpeeksi tasainen ja siten mittausepävarmuus oli suuri. Toinen suuri ongelmakohta oli menetelmän häiriönkestävyys suolaiseen näytematriisiin, sillä yksiselitteistä korjauskerrointa ei saatu laskettua. Tulosten perusteella voidaan todeta, että menetelmä vaatii vielä lisäkehittelyä.
Virtausinjektioanalysaattori (FIA) on käytetty menetelmä määrittäessä useita muita ravinteita, kuten fosfaattia ja nitriittiä. Automatiikkaa hyödyntävä FIA sekoittaa itse näyte- ja reagenssivirrat keskenään, jolloin analyysi yksinkertaistuu, nopeutuu ja lisäksi kontaminaatioriski vähenee. Eduistaan huolimatta ammoniumin analysointiin FIA ei ole vakiintunut yhtä suuressa mittakaavassa kuin muiden ravinteiden, vaikka julkaisuja on olemassa.
Työn tavoitteena oli kehittää, optimoida ja validoida ammoniumin määritykseen soveltuva fluorometrinen FIA-menetelmä ja vertailla näitä tuloksia spektrometrisen analyysin kanssa. Opinnäytetyö suoritettiin Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) Merikeskuksessa, meriekologian laboratoriossa.
Ammoniumin analysointiin soveltuva menetelmä onnistuttiin kehittämään ja optimoimaan, mutta määritysraja jäi varsin korkeaksi. Vaikka fluorometrinen FIA-menetelmä osoittautui herkemmäksi kuin käytössä ollut spektrofotometrinen analyysi, metodi ei ollut tarpeeksi tasainen ja siten mittausepävarmuus oli suuri. Toinen suuri ongelmakohta oli menetelmän häiriönkestävyys suolaiseen näytematriisiin, sillä yksiselitteistä korjauskerrointa ei saatu laskettua. Tulosten perusteella voidaan todeta, että menetelmä vaatii vielä lisäkehittelyä.