Vanhemmat kehitysvammaisten nuorten itsenäistymisen tukena

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa työelämän yhteistyökumppanille, RK-Asuntojen asumisyksikölle vanhempien ajatuksista kehitysvammaisten nuorten itsenäistymisen tukemisesta. Nuorella tarkoitetaan opinnäytetyössä 16–26-vuotiasta kehitysvammaista henkilöä. Opinnäytetyössä selvitettiin, mitä tekijöitä vanhempien mielestä vaaditaan kehitysvammaisten nuorten itsenäistymiseen, millaista tukea kehitysvammaiset nuoret tarvitsevat vanhempien mielestä itsenäistyäkseen ja millä tavoin vanhemmat tukevat kehitysvammaisten nuorten itsenäistymistä. Aihetta tarkasteltiin vanhemmuuden, kehitysvammaisuuden ja itsenäistymisen viitekehyksen näkökulmista. Opinnäytetyön aihe tuli suoraan työelämän yhteistyökumppanilta.

Aineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmää käyttäen. Opinnäytetyössä haastateltiin kolmea vanhempaa, joiden kehitysvammaiset nuoret asuivat RK-Asuntojen asumisyksikössä. Haastat-teluiden teemat olivat muutto ja itsenäistymistaidot, itsenäistymisen tukeminen, yhteistyö sekä yhteydenpito ja tulevaisuus. Teemat nousivat opinnäytetyön teoriaosuudesta ja asumisyksikölle tärkeästä vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Tutkimustulosten analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia.

Vanhemmat toivat esiin monia keskenään erilaisia ajatuksia, mutta aineistosta nousi myös yhteneväisyyksiä ja toistuvia ilmiöitä. Vanhempien mielestä itsenäistyvän nuoren itsenäistymistaitoihin kuuluvat muun muassa rahankäyttö, taloudesta huolehtiminen, henkilökohtainen hygienia sekä vanhemmista irtautuminen. Näihin asioihin kehitysvammaiset nuoret tarvitsevat vanhempien mielestä tukea. Osa vanhemmista ilmaisi itsenäistymisen tuen tarpeiden kattavan kaikki elämän osa-alueet. Vanhempien mielestä heidän lisäkseen perhepiirin muut henkilöt sekä asumisyksikkö tukivat kehitysvammaisia nuoria itsenäistymään. Vanhemmat itse tukivat nuortensa itsenäistymistä antamalla vastuuta, neuvomalla, olemalla läsnä sekä ylläpitämällä jo opittuja taitoja.

Vanhempien ja asumisyksikön välinen yhteistyö koettiin pääosin positiiviseksi. Välillä kuitenkin ilmeni erimielisyyksiä. Yhteisesti sovituista asioista kiinnipitäminen olisi tärkeää nuorten itsenäistymisen tukemisen kannalta. Asumisyksikön järjestämät vanhempainillat koettiin hyviksi. Vanhemmat pitivät tiiviisti yhteyttä kehitysvammaisiin nuoriinsa, osa soittaen useita kertoja päivässä. Liian tiivis yhteydenpito vanhempiin voi olla haitallista itsenäistymiselle ja vanhemmista irtautumiselle. Tämän opinnäytetyön tulosten pohjalta voisi luoda oppaan vanhemmille, joka käsittelee kehitysvammaisen nuoren muuttoa ja itsenäistymistä ja sen herättämiä tunteita.

The purpose of this Bachelor’s Thesis was to produce information to the working life partner, RK-Apartments, of parents’ thoughts of supporting their young adults’ becoming independent. In this thesis a young adult refers to an intellectually disabled person between the ages of 16 to 26. In this thesis I found out parents’ thoughts about what factors are acquired from an intellectually disabled young adult to become independent, what kind of support the parents think that the young intellectually disabled adults need to become independent and how the parents support intellectually disabled young adults’ becoming independent. The study was approached from a perspective of parenthood, intellectual disability and becoming independent. The subject of this thesis came directly from the working life partner.

The data was gathered by conducting theme interviews with three parents whose intellectually disabled young adults were living in a RK-Apartment’s living unit. The themes of the interviews were moving out and independent living skills, supporting becoming independent, cooperation and keeping in touch and the future. The method of analysis was deductive.

The parents came up with a lot of different thoughts but according to the interviews there were also similarities and recurring phenomena. The parents thought that intellectually disabled young adults’ independent living skills include handling money, housekeeping, taking care of personal hygiene and distancing from one’s parents. These were also the issues where the parents thought the intellectually disabled young adults need support in. Some of the parents expressed the need of support covers every life area. The parents thought that including themselves also their family members and the living unit were supporting the intellectually disabled young adults to become independent. The parents were supporting their young adults’ emancipation by giving responsibilities, giving advice, being there for them and keeping up the skills the young adults already had. In conclusion, the cooperation between the parents and the living unit was mainly seen in a positive way. However, there were some differences of opinion every now and then. It would be important to stick to mutually agreed things to help to support the independent living of the young adults. The parent conferences held by the living unit were seen in a positive way. The parents were staying in touch with their intellectually disabled young adults; some parents were on the phone with them several times a day. Staying in touch too frequently can be harmful to becoming independent and distancing from one’s parents. For further studies it would be recommended to create a guide for the parents about the moving out and emancipation of the intellectually disabled young adults and the feelings it raises.