Kiipulalainen kuntoutusymmärrys : yhteinen ymmärrys kuntoutumisesta rakentuu kumppanuudessa

Abstract

Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kuvata Kiipulan kuntoutuskeskuksessa yhteinen ymmärrys kuntoutumisesta, jota edistää ammattilaisen ja kuntoutujan välinen kumppanuus. Tavoitteena oli edistää kuntoutumista ammattilaisten ja kuntoutujan välille rakentuvassa kumppanuudessa.

Kehittämistyössä käytettiin toimintatutkimuksellista lähestymistapaa. Kehittämistyön mahdollistamiseksi koottiin kuntoutustyöntekijöistä kymmenen hengen moniammatillinen kehittäjäryhmä. Kehittäjäryhmä kokoontui yhteensä kolme kertaa, jolloin aineistoa kehittämistehtäviin kerättiin erilaisilla yhteiskehittelyn menetelmillä. Kehittämistyöhön osallistui myös ammattilaisten lisäksi kuntoutujia. Kuntoutujat osallistuivat kehittämiseen sekä tiedontuottajina, että yhteiskehitellen ammattilaisten kanssa kolmena eri kertana prosessin aikana. Kehittämistyön aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin ja analyysin tuloksena syntyi ymmärrys kuntoutumisesta Kiipulassa kuntoutujien ja ammattilaisten näkökulmista. Näkökulmien pohjalta muodostettiin yhteinen ymmärrys kuntoutumisesta. Tämän lisäksi kuvattiin olemassa olevia ja tarvittavia hyviä käytäntöjä kumppanuudesta, jotka edistävät kuntoutumista Kiipulan kuntoutuskeskuksessa.

Tutkimuksellisen kehittämistyön tuotoksena syntyi kuvaus kiipulaisesta kuntoutusymmärryksestä, joka sisälsi sekä yhteisen ymmärryksen kuntoutumisesta, että kuvauksen kuntotumista edistävistä hyvistä kumppanuuskäytännöistä. Yhteinen ymmärrys kuntoutumisesta koostui työkyvyn edellytysten ylläpitämisestä, voimavarojen lisääntymisestä ja positiivisesta muutoksesta aikaisempaan toimintaan nähden. Hyviä olemassa olevia käytäntöjä olivat mm. oma ohjaaja kuntoutumisprosessissa, moniammatillisen tiimin keskustelut kuntoutujan kanssa, vastuun antaminen kuntoutujalle ja tavoitteiden asettaminen. Kehittäjäryhmän tuottamia tarvittavia käytäntöjä kumppanuudesta olivat mm. verkossa toimiva yhteisö, digitaalisten tekniikoiden hyödyntäminen, henkilökohtainen sekä luottamuksellinen suhde kuntoutujan ja kuntoutustyöntekijän välillä.

Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää edelleen kuntoutumiseen liittyvien kumppanuuskäytäntöjen kehittämisessä. Yhteistä ymmärrystä kuntoutumisesta voidaan käyttää yhteisenä viitekehyksenä Kiipulan kuntoutuskeskuksessa toteutettavassa kuntoutustyössä.

The purpose of this research-development work was to describe a shared understanding of rehabilitation at Kiipula Rehabilitation Centre, promoted by a partnership between the professional and the rehabilitation client. The aim was to promote rehabilitation in a partnership built between rehabilitation professionals and their clients. The development work made use of an action research approach. To enable the development work, a multidisciplinary development team was assembled from ten rehabilitation workers. The development team held a total of three meetings, at which material for development tasks was collected using a variety of joint development and co-figuration methods. Rehabilitation clients took part in the development work together with professionals. The rehabilitation clients participated in the development both as producers of knowledge and joint development with the professionals on three occasions during the process. The materials from the development work were analysed by content analysis, which resulted in an understanding of rehabilitation at Kiipula from the viewpoints of both professionals and rehabilitation clients. A shared understanding of rehabilitation was formed on the basis of those viewpoints. In addition, existing and necessary good practices for partnership were described, to promote rehabilitation at Kiipula Rehabilitation Centre.

The research-development work produced a description of how rehabilitation is understood at Kiipula, which included both a shared understanding of rehabilitation and a description of good partnership practices by which rehabilitation can be promoted. The shared understanding of rehabilitation involved maintaining conditions for the upkeep of working capacity, increasing resources, and making positive changes compared to earlier approaches. Good existing practices included having a personal instructor for the rehabilitation process, conversations between the rehabilitation client and a multidisciplinary team, giving responsibility to the rehabilitation client, and setting targets. The necessary partnership practices produced by the development team included an online community, exploitation of digital technology, and a personal and confidential relationship between the rehabilitation client and the rehabilitation worker.

The results of the research-development can be further utilized in the development of partnership practices relating to rehabilitation. A shared understanding of rehabilitation can be used as a common framework for rehabilitation work undertaken at Kiipula Rehabilitation Centre.