Tapaustutkimus Kolarin kunnankirjaston digitointipisteestä
Teräs, Lasse (2015)
Teräs, Lasse
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111716631
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111716631
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli arvioida Kolarin kunnankirjaston hanke, jonka tavoitteena oli saada digitointilaitteet Kolarin kunnankirjastoon sekä asiakkaita että Kolarin kunnan perinneaineiston digitointia varten. Samoin työssä haluttiin selvittää mihin asiakkaat käyttävät digitointilaitteita Kolarin kunnankirjastossa, ovatko laitteet tuoneet kirjastolle uusia asiakkaita sekä syitä siihen, miksi osa asiakkaista ei käytä laitteita. Opinnäytetyön tilasi Kolarin kunnankirjasto.
Tietoperusta koostuu viidestä luvusta. Ensimmäinen niistä käsittelee Kolarin kuntaa ja sen kirjastoa. Toisessa käydään läpi kirjastopalvelujen laajenemisesta, eri formaattien kehitystä sekä digitalisaatiosta kirjastossa. Seuraavaksi käsitellään yleisten kirjastojen hanketoimintaa, joista vielä tarkemmin yleisten kirjastojen asiakaslähtöisiä digitointihankkeita. Samassa luvussa käydään läpi myös hankearviointia. Tämän jälkeen esitellään digitointipalvelujen toteutusta yleisissä kirjastoissa ja viimeinen luvuista käsittelee Kolarin kirjaston digitointihanketta. Lähteitä on paljon ja ne ovat suurilta osin internetistä.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä menetelmää ja tieto kerättiin kyselylomakkeen avulla. Lomakkeesta oli vain paperiversio, johon oli aikaa vastata viisi viikkoa. Vastaajia ei saatu kuitenkaan kvantitatiivisessa tutkimuksessa vaadittua määrää, joten tutkimusmenetelmä jouduttiin muuttamaan tapaustutkimukseksi.
Koska vastaajia saatiin vain kahdeksan, ei tulosten perusteella voida tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä. Digitointilaitteet ovat olleet kirjastossa asiakkaille käytössä noin neljän kuukauden ajan, mutta niitä on käyttänyt vain kolme henkilöä, joista yksi on kirjaston työntekijä. Vastaajista viisi ei ollut käyttänyt laitteita. Tämän perusteella voidaan olettaa, että Kolarin kirjastossa ei ole kysyntää tällaiselle palvelulle. Toisaalta ajan kuluessa laitteet voivat saada enemmän suosiota. Hanketta ei kuitenkaan voida pitää epäonnistuneena, koska moniin muihin alun perin asetettuihin tavoitteisiin on päästy.
Tämän tutkimuksen perusteella etenkin pienemmät kirjastot voivat miettiä kannattaako laitteita hankkia, jos ne eivät saa käyttöä. Toisaalta etukäteen voi olla vaikea ennustaa saavatko laitteet suosiota, kuten Kolarin tapauksessa. Kaupunginkirjastoissa digitointilaitteille saattaakin olla enemmän kysyntää. Jotta vastaajia olisi saatu tarpeeksi, olisi tällainen tutkimus ollut parempi toteuttaa suuremmassa kaupunginkirjastossa tai vertailla usean pienemmän kirjaston digitointipalveluita.
Tietoperusta koostuu viidestä luvusta. Ensimmäinen niistä käsittelee Kolarin kuntaa ja sen kirjastoa. Toisessa käydään läpi kirjastopalvelujen laajenemisesta, eri formaattien kehitystä sekä digitalisaatiosta kirjastossa. Seuraavaksi käsitellään yleisten kirjastojen hanketoimintaa, joista vielä tarkemmin yleisten kirjastojen asiakaslähtöisiä digitointihankkeita. Samassa luvussa käydään läpi myös hankearviointia. Tämän jälkeen esitellään digitointipalvelujen toteutusta yleisissä kirjastoissa ja viimeinen luvuista käsittelee Kolarin kirjaston digitointihanketta. Lähteitä on paljon ja ne ovat suurilta osin internetistä.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä menetelmää ja tieto kerättiin kyselylomakkeen avulla. Lomakkeesta oli vain paperiversio, johon oli aikaa vastata viisi viikkoa. Vastaajia ei saatu kuitenkaan kvantitatiivisessa tutkimuksessa vaadittua määrää, joten tutkimusmenetelmä jouduttiin muuttamaan tapaustutkimukseksi.
Koska vastaajia saatiin vain kahdeksan, ei tulosten perusteella voida tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä. Digitointilaitteet ovat olleet kirjastossa asiakkaille käytössä noin neljän kuukauden ajan, mutta niitä on käyttänyt vain kolme henkilöä, joista yksi on kirjaston työntekijä. Vastaajista viisi ei ollut käyttänyt laitteita. Tämän perusteella voidaan olettaa, että Kolarin kirjastossa ei ole kysyntää tällaiselle palvelulle. Toisaalta ajan kuluessa laitteet voivat saada enemmän suosiota. Hanketta ei kuitenkaan voida pitää epäonnistuneena, koska moniin muihin alun perin asetettuihin tavoitteisiin on päästy.
Tämän tutkimuksen perusteella etenkin pienemmät kirjastot voivat miettiä kannattaako laitteita hankkia, jos ne eivät saa käyttöä. Toisaalta etukäteen voi olla vaikea ennustaa saavatko laitteet suosiota, kuten Kolarin tapauksessa. Kaupunginkirjastoissa digitointilaitteille saattaakin olla enemmän kysyntää. Jotta vastaajia olisi saatu tarpeeksi, olisi tällainen tutkimus ollut parempi toteuttaa suuremmassa kaupunginkirjastossa tai vertailla usean pienemmän kirjaston digitointipalveluita.