Kohti eettisempää valmentajuutta harrastustoiminnassa : Onko valmentajien eettisyyden koulutusta käytännössä olemassakaan?
Raukovaara, Tuula (2015)
Raukovaara, Tuula
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111916894
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111916894
Tiivistelmä
Työni tavoitteena on kartoittaa valmentajien ja ohjaajien tietoutta eettisistä rajoistaan harrastustoiminnassa. Tutkin, onko eettisten rajojen kouluttamiseen keskitytty tarpeeksi harrastustoiminnassa, jossa usein toimitaan vapaaehtoisten valmentajien ja ohjaajien varassa, joilla on vähän kokemusta ja koulutusta valmentamiseen. Valmentajana ja ohjaajana vastuu on valtavan suuri, sillä valmentaja on nuorelle usein tärkeä auktoriteetti ja esikuva. Ilman tietoisuutta etiikasta ja koulutusta eettisistä toimintatavoista saattaa moni valmentaja pohjata toimintansa vain omiin kokemuksiinsa.
Työni alussa selvitän taustoja, miksi eettisen koulutuksen kartoittaminen valmentajille ja ohjaajille on mielestäni erittäin tärkeä aihe ja varsinkin alaikäisten harrastustoiminnassa toimiville valmentajille ja ohjaajille. Tämän ajatuksen pohjalta tein kvalitatiivisen teemahaastattelun Oulussa toimivien suurien joukkuelajiseurojen valmennusvastaaville. Tutkin, miten eettisten rajojen koulutus valmentajille on kyseisissä seuroissa järjestetty. Halusin kartoittaa, mitä eettisistä rajoista tiedetään ja kuinka ne käytännössä tiedostetaan. Samalla halusin myös selvittää, mitkä alueet ovat jääneet vain teorian varaan. Kysyin haastateltavilta myös terminologista tietoutta liittyen eettisyyteen, jotta voisin tarkentaa työssäni niitäkin termejä. Haastattelujen perusteella tein yhteenvedon siitä, onko koulutusta olemassa, missä määrin ja miten eettisiä toimintatapoja pitäisi valmentajille kouluttaa.
Kävin läpi Valtakunnallisen urheiluliiton Valo ry:n Nuori Suomi-aineistoa sekä muita tutkimuksia ja materiaaleja eettisyydestä liittyen opettamiseen ja valmentamiseen. Niiden perusteella tutkin, millä tavoin aihetta käsitellään valmentajien koulutusmateriaaleissa ja onko tätä aihealuetta selvästi sisällytetty koulutukseen. Haastattelujen ja taustamateriaalin pohjalta havaitsin, että eetti-syyden koulutus on vähäistä tai jopa olematonta. Sen sisällyttäminen valmentaja- ja ohjaajakoulutukseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jokaiselle valmennuksen osa-alueelle, oli tärkeää kaikkien haastateltavien mielestä. Taustamateriaalit tukivat samaa ajatusta. Lajiliitot mainittiin tärkeimpänä koulutuksen alullepanijana, jonka jälkeen tietous olisi jaettava seurojen koulutuksiin. Koulutuksen toteutus tulee olemaan suurin käytännön haaste kaikelle harrastustoiminnalle.
Haastattelut ovat työssäni urheilun puolelta, mutta eettistä aspektia ei voi ohittaa myöskään taidelajien harrastustoiminnan ohjaamisessa. Päinvastoin, kasvatusvastuu ja eettisyys koskevat meitä kaikkia aikuisia, jotka toimimme harrastustoiminnassa, oli ala mikä tahansa. Aiheesta on ilmassa paljon oletuksia ja sanahelinää, mutta koulutuksen käytäntö on vielä kirjavaa ja pirstaleista.
Työni alussa selvitän taustoja, miksi eettisen koulutuksen kartoittaminen valmentajille ja ohjaajille on mielestäni erittäin tärkeä aihe ja varsinkin alaikäisten harrastustoiminnassa toimiville valmentajille ja ohjaajille. Tämän ajatuksen pohjalta tein kvalitatiivisen teemahaastattelun Oulussa toimivien suurien joukkuelajiseurojen valmennusvastaaville. Tutkin, miten eettisten rajojen koulutus valmentajille on kyseisissä seuroissa järjestetty. Halusin kartoittaa, mitä eettisistä rajoista tiedetään ja kuinka ne käytännössä tiedostetaan. Samalla halusin myös selvittää, mitkä alueet ovat jääneet vain teorian varaan. Kysyin haastateltavilta myös terminologista tietoutta liittyen eettisyyteen, jotta voisin tarkentaa työssäni niitäkin termejä. Haastattelujen perusteella tein yhteenvedon siitä, onko koulutusta olemassa, missä määrin ja miten eettisiä toimintatapoja pitäisi valmentajille kouluttaa.
Kävin läpi Valtakunnallisen urheiluliiton Valo ry:n Nuori Suomi-aineistoa sekä muita tutkimuksia ja materiaaleja eettisyydestä liittyen opettamiseen ja valmentamiseen. Niiden perusteella tutkin, millä tavoin aihetta käsitellään valmentajien koulutusmateriaaleissa ja onko tätä aihealuetta selvästi sisällytetty koulutukseen. Haastattelujen ja taustamateriaalin pohjalta havaitsin, että eetti-syyden koulutus on vähäistä tai jopa olematonta. Sen sisällyttäminen valmentaja- ja ohjaajakoulutukseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jokaiselle valmennuksen osa-alueelle, oli tärkeää kaikkien haastateltavien mielestä. Taustamateriaalit tukivat samaa ajatusta. Lajiliitot mainittiin tärkeimpänä koulutuksen alullepanijana, jonka jälkeen tietous olisi jaettava seurojen koulutuksiin. Koulutuksen toteutus tulee olemaan suurin käytännön haaste kaikelle harrastustoiminnalle.
Haastattelut ovat työssäni urheilun puolelta, mutta eettistä aspektia ei voi ohittaa myöskään taidelajien harrastustoiminnan ohjaamisessa. Päinvastoin, kasvatusvastuu ja eettisyys koskevat meitä kaikkia aikuisia, jotka toimimme harrastustoiminnassa, oli ala mikä tahansa. Aiheesta on ilmassa paljon oletuksia ja sanahelinää, mutta koulutuksen käytäntö on vielä kirjavaa ja pirstaleista.