Kohti eettisempää valmentajuutta harrastustoiminnassa : Onko valmentajien eettisyyden koulutusta käytännössä olemassakaan?

Abstract

Työni tavoitteena on kartoittaa valmentajien ja ohjaajien tietoutta eettisistä rajoistaan harrastustoiminnassa. Tutkin, onko eettisten rajojen kouluttamiseen keskitytty tarpeeksi harrastustoiminnassa, jossa usein toimitaan vapaaehtoisten valmentajien ja ohjaajien varassa, joilla on vähän kokemusta ja koulutusta valmentamiseen. Valmentajana ja ohjaajana vastuu on valtavan suuri, sillä valmentaja on nuorelle usein tärkeä auktoriteetti ja esikuva. Ilman tietoisuutta etiikasta ja koulutusta eettisistä toimintatavoista saattaa moni valmentaja pohjata toimintansa vain omiin kokemuksiinsa.

Työni alussa selvitän taustoja, miksi eettisen koulutuksen kartoittaminen valmentajille ja ohjaajille on mielestäni erittäin tärkeä aihe ja varsinkin alaikäisten harrastustoiminnassa toimiville valmentajille ja ohjaajille. Tämän ajatuksen pohjalta tein kvalitatiivisen teemahaastattelun Oulussa toimivien suurien joukkuelajiseurojen valmennusvastaaville. Tutkin, miten eettisten rajojen koulutus valmentajille on kyseisissä seuroissa järjestetty. Halusin kartoittaa, mitä eettisistä rajoista tiedetään ja kuinka ne käytännössä tiedostetaan. Samalla halusin myös selvittää, mitkä alueet ovat jääneet vain teorian varaan. Kysyin haastateltavilta myös terminologista tietoutta liittyen eettisyyteen, jotta voisin tarkentaa työssäni niitäkin termejä. Haastattelujen perusteella tein yhteenvedon siitä, onko koulutusta olemassa, missä määrin ja miten eettisiä toimintatapoja pitäisi valmentajille kouluttaa.

Kävin läpi Valtakunnallisen urheiluliiton Valo ry:n Nuori Suomi-aineistoa sekä muita tutkimuksia ja materiaaleja eettisyydestä liittyen opettamiseen ja valmentamiseen. Niiden perusteella tutkin, millä tavoin aihetta käsitellään valmentajien koulutusmateriaaleissa ja onko tätä aihealuetta selvästi sisällytetty koulutukseen. Haastattelujen ja taustamateriaalin pohjalta havaitsin, että eetti-syyden koulutus on vähäistä tai jopa olematonta. Sen sisällyttäminen valmentaja- ja ohjaajakoulutukseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jokaiselle valmennuksen osa-alueelle, oli tärkeää kaikkien haastateltavien mielestä. Taustamateriaalit tukivat samaa ajatusta. Lajiliitot mainittiin tärkeimpänä koulutuksen alullepanijana, jonka jälkeen tietous olisi jaettava seurojen koulutuksiin. Koulutuksen toteutus tulee olemaan suurin käytännön haaste kaikelle harrastustoiminnalle.

Haastattelut ovat työssäni urheilun puolelta, mutta eettistä aspektia ei voi ohittaa myöskään taidelajien harrastustoiminnan ohjaamisessa. Päinvastoin, kasvatusvastuu ja eettisyys koskevat meitä kaikkia aikuisia, jotka toimimme harrastustoiminnassa, oli ala mikä tahansa. Aiheesta on ilmassa paljon oletuksia ja sanahelinää, mutta koulutuksen käytäntö on vielä kirjavaa ja pirstaleista.

The background for this thesis comes from my own career as a top athlete, what I have experienced, seen and read about outstanding coaches with understanding of their athletes and their own ethical boundaries. I have been lucky to have coaches with a professional and ethical approach towards coaching. Unfortunately, I have also seen, heard and read how many coaches and teachers have broken the ethical boundaries when it comes to handling their athletes or pu-pils. I hope this thesis clarifies, even little, where the limits should be. In the future this hopefully also helps athletes and pupils to recognize when they are mistreated, mentally or verbally, by their superiors.

This thesis was based on a qualitative interview and on material research about the subject. I interviewed the persons in charge of coaching in biggest sports clubs in Oulu area and one of the biggest dance sport clubs in Finland. The questions were about ethical vocabulary knowledge, their opinion about the importance of ethical boundaries and also about boundaries in general especially when coaching children under 18 years of age, but also all ages.

On the basis of these interviews and materials I wanted to clarify the need for code of ethics for all teachers and coaches of extra-curricular activities. The basic vocabulary will be explained and opened and I will go through possible ethical boundaries to be concentrated on and how their own role is to be considered in their work with children under 18 years.

Training awareness of ethical boundaries for coaches is minimal or at least not clearly identified. It is either nonexistent, based on assumptions or included briefly in social interaction training, which does not cover the whole ethical issue. Also when a certain field of sport is thought more as a manly sport, it is thought that ethics is not so much needed, even if all interviewees of all fields agreed that this is an important issue and not enough concentrated on. It is overlooked beside technical skills training. More heterogeneous sports seem to understand the subject more widely. Nevertheless, mental training was still the most essential field of education named by professional coaches in Finland. If even the professionals still feel the need for ethical knowledge, interaction and listening skills included in mental training program, should all these be included already in basic training for coaches nationwide?

In the future, I would like to make parents and also athletes of all ages realize the boundaries, how to notice any kind of physical or mental mistreatment and be able to deal with them. Success should not be the reason to close your eyes of wrong behavior. There is life after sports and art - all children should be able to continue it with a healthy self-esteem, self-respect and with a strong willpower to succeed in life.