Ajatuksia ikäihmisten perhehoidosta : Ikäihmisten perhehoito osaksi vaasalaista palvelujärjestelmää
Rentola, Ullariikka (2015)
Rentola, Ullariikka
Vaasan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111916882
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111916882
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa vaasalaisten ikäihmisten mielipiteistä ja ajatuksista ikäihmisten perhehoitoa kohtaan. Tutkimuksen tavoitteena oli saada selville kannattavatko tutkimuksessa olevat henkilöt ikäihmisten perhehoidon tulemista yhdeksi hoitovaihtoehdoksi Vaasaan. Tutkimuksen avulla pyritään lisäämään tietoa kyseisestä hoitomuodosta.
Tutkimuksen kohteena oli kahdeksan yli 65-vuotiasta ikäihmistä, joista viisi kuului Vaasan ikäneuvostoon. Lisäksi haastateltiin yhtä alle eläkeikäistä. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimustapaa. Aineisto kerättiin ryhmähaastattelulla ja puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla.
Ryhmähaastattelua edelsi esittelyvideo ikäihmisten perhehoidosta, jonka jälkeen alkoi kriittinen keskustelu. Ryhmähaastattelun keskustelun kriittisyyteen vaikuttivat mm. muistot entisaikojen huutolaisuudesta, vahvat ennakkoasenteet sekä edeltävän videoesitelmän antama positiivinen kuva.
Positiivisena hoivavaihtoehtona perhehoito nähtiin silloin, jos henkilö kokee turvattomuutta ja yksinäisyyttä. Kyselylomakkeesta selvisi, että neljä henkilöä voisi kuvitella itsensä perhehoidon asiakkaaksi tulevaisuudessa, kolme henkilöä ei voinut kuvitella, yksi voisi ehkä kuvitella. Merkittävää oli, että kriittisestä keskuste-lusta huolimatta suurin osa toivoi ikäihmisten perhehoidon osaksi vaasalaista palvelujärjestelmää.
Tutkimuksessa ilmeni, että ikäihmisten perhehoidosta ei ollut suurimalla osalla haastateltavista syvällisempää tietoa. Yhdelle haastateltavista se oli kuitenkin hyvin tuttu, sillä hän oli pyrkinyt vuosia sitten saamaan perhehoitoa myös Vaasaan. Parikymmentä vuotta sitten sosiaalilautakunnassa esitettiin perhehoitoa yhdeksi vanhusten asumismuodoksi. Se ei kuitenkaan mennyt läpi.
Tutkimuksen kohteena oli kahdeksan yli 65-vuotiasta ikäihmistä, joista viisi kuului Vaasan ikäneuvostoon. Lisäksi haastateltiin yhtä alle eläkeikäistä. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimustapaa. Aineisto kerättiin ryhmähaastattelulla ja puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla.
Ryhmähaastattelua edelsi esittelyvideo ikäihmisten perhehoidosta, jonka jälkeen alkoi kriittinen keskustelu. Ryhmähaastattelun keskustelun kriittisyyteen vaikuttivat mm. muistot entisaikojen huutolaisuudesta, vahvat ennakkoasenteet sekä edeltävän videoesitelmän antama positiivinen kuva.
Positiivisena hoivavaihtoehtona perhehoito nähtiin silloin, jos henkilö kokee turvattomuutta ja yksinäisyyttä. Kyselylomakkeesta selvisi, että neljä henkilöä voisi kuvitella itsensä perhehoidon asiakkaaksi tulevaisuudessa, kolme henkilöä ei voinut kuvitella, yksi voisi ehkä kuvitella. Merkittävää oli, että kriittisestä keskuste-lusta huolimatta suurin osa toivoi ikäihmisten perhehoidon osaksi vaasalaista palvelujärjestelmää.
Tutkimuksessa ilmeni, että ikäihmisten perhehoidosta ei ollut suurimalla osalla haastateltavista syvällisempää tietoa. Yhdelle haastateltavista se oli kuitenkin hyvin tuttu, sillä hän oli pyrkinyt vuosia sitten saamaan perhehoitoa myös Vaasaan. Parikymmentä vuotta sitten sosiaalilautakunnassa esitettiin perhehoitoa yhdeksi vanhusten asumismuodoksi. Se ei kuitenkaan mennyt läpi.