Perhetyö Helsingin Diakonissalaitoksen intensiivihoidossa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, mitä perhetyö on Helsingin Diakonissalaitoksen intensiivihoidossa ja miten sitä voisi kehittää. Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin fokusryhmähaastattelua intensiivihoidon työntekijöille ja teemahaastattelua intensiivihoidossa olevien lasten ja nuorten vanhemmille. Tutkimukseen osallistui yhdeksän työntekijää ja neljä vanhempaa. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2015 ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä.

Tutkimustulosten mukaan perhetyö on perheiden ja eri sukupolvien kanssa tehtävää laaja-alaista, lastensuojelulain alaista työskentelyä, johon kuuluvat verkostotyö ja eri menetelmät perheiden tarpeiden mukaan. Perhetyöhön osallistuvat osaston henkilökunnan ja esimiehen lisäksi erityistyöntekijät. Työhön laaditaan tavoitteet yhteistyössä perheen kanssa. Tärkein tavoite on lapsen kotiutuminen. Lapsi on intensiivihoidon ajan osastohoidossa. Omahoitaja on läheisin työntekijä lapselle ja perheelle. Lasta, hänen vanhempiaan ja sisaruksiaan tavataan osastolla tai kotona vanhempaintapaamisissa. Perhe voi käydä myös perheterapiassa. Perheen asioita pohditaan myös hoitotiimissä. Tärkeimpiä asioita perhetyössä ovat työntekijöiden koulutus ja ammatillinen työote, vanhemmuuden tukeminen, molemminpuolinen luottamus sekä perheen sitoutuminen ja tiivis osallistuminen hoitoon.

Vanhempien luottamuksen saavuttaminen, sitoutumisen vahvistaminen ja realististen tavoitteiden laatiminen hoidolle olivat asioita, joita pitäisi edelleen kehittää. Perheet tarvitsisivat enemmän tukea hoidon aikana, varsinkin hoidon alussa. Pitäisi huolehtia paremmin osastotyön toimivuudesta ja vanhempien osallistumisesta. Olisi huolehdittava myös työskentelyn jatkuvuudesta ja tuesta hoidon päättyessä. Monikulttuuriset perheet tulisi huomioida paremmin. Työntekijöiden ammatillisen työotteen vahvistaminen ja lisäkoulutus nähtiin tärkeinä. Vanhempaintapaamisia toivottiin enemmän ja niiden järjestämiseen toivottiin joustavuutta. Kotona työskentelyä toivottiin enemmän. Hoitotiimeihin ja vanhempainryhmiin toivottiin vanhempia mukaan suunnittelemaan lapsen hoitoa yhdessä työntekijöiden kanssa. Perheterapian menetelmiä ja hyötyä pitäisi selvittää enemmän vanhemmille terapian alussa. Puolisoa, sisaruksia ja sukulaisia pitäisi tukea enemmän. Yhteisiä tapahtumia perheille ja työntekijöille haluttiin lisätä.

The purpose of this study was to describe family work and how it could be developed in the intensive care of Helsinki Deaconess Institute. The study was a qualitative research. The material was collected by focus group interview for employees in intensive care and theme interview for the parents whose children and youngsters are in intensive care. Nine employ-ees and four parents took part in this study. Observation data was collected in spring 2015 and analysed by using qualitative content analysis. According to the results family work is extensive work with families and generations. Family work is defined by the child welfare law and it consists of networking and different methods depending on the needs of families. The personnel, the superior and the special employees are the participants of the family work. The objectives of the work are made together with the family. The most important objective is a child’s homecoming. The child lives in the de-partment during the intensive care. The child’s own nurse is the nearest employee for him/her and the family. The child, his/her parents and siblings are met at the meetings in the department or at home during the intensive care. The family can also have family therapy. The matters of the family are also discussed in the care teams. The employees’ education and professional approach to work, the supporting of parenthood, mutual trust, commitment and deep participation in the treatment are the most important elements in family work. It was seen important to further develop the way to achieve parents’ trust, to strengthen commitment and to make realistic objectives. Families would need more support during the treatment, especially in the beginning of the treatment. It would be important to take better care of the functionality of the department, parents’ participation and the continuity of the work. The family should be supported more when the treatment comes to an end. Multicul-tural families should be noticed better. It was also seen important to strengthen employees’ further education and professional approach to work. There should be more parents’ meet-ings with flexible time tables and more work should be done at home. Parents should par-ticipate to the care teams and the family teams to plan the child’s treatment together with employees. The methods and the usefulness of family therapy should be cleared to parents in the beginning of the therapy. The spouse, siblings and relatives should be supported more. There should be more common happenings for the families and the employees.