Musiikki lääkkeenä : Bänditoimintaa mielenterveysyhdistyksessä
Meloni, Marius (2016)
Meloni, Marius
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604285454
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604285454
Tiivistelmä
Tein opinnäytetyöni eräässä helsinkiläisessä mielenterveysyhdistyksessä. Opinnäytetyö oli luonteeltaan toiminnallinen ja sen tavoitteena oli järjestää yhdistyksen kävijöille bänditoimintaa ja esiintyä yhdessä. Tarkoituksena oli auttaa osallistujia saamaan onnistumisen kokemuksia, tarkastella bänditoimintaa sosiaalityön menetelmänä ja mahdollisesti saada bänditoiminta osaksi yhdistyksen toimintaa.
Nykypsykiatrialle on ominaista diagnosointi ja lääkitseminen. Ihmiset eivät saa ongelmiinsa apua ilman diagnoosia ja diagnoosin saaminen taas johtaa lääkitsemiseen ja mahdollisesti negatiivisen identiteetin omaksumiseen. Psyykkiset ongelmat halutaan nähdä aivokemiallisina häiriöinä, joita hoidetaan ensisijaisesti lääkkeillä. Suuntausta kutsutaan biologiseksi psykiatriaksi.
Toinen hoitokeino, jonka nimeen vannotaan, on pitkä ja tiivis yksilöpsykoterapia. Vaikka monet hyötyvät siitä, on olemassa yhteiskunnalle huomattavasti edullisempiakin auttamismuotoja. Esimerkiksi musiikin positiivisia vaikutuksia voidaan hyödyntää monella tavalla.
Musiikin terapeuttinen vaikutus on tunnettu jo pitkään. Musiikki vaikuttaa ihmiseen sekä psykologisesti että fysiologisesti. Se käynnistää tapahtumaketjun, jossa on helpompi saada kosketus omaan kehoon ja mieleen. Yhdessä soittaessa voi saada mielihyvän ja onnistumisen kokemuksia ja olla osa ryhmää, jolla on yhteinen tavoite. Lisäksi bändissä soittaminen auttaa kehittämään sosiaalisia taitoja ja keskittymiskykyä sekä luomaan positiivista identiteettiä. Esiintyessä voi voittaa itsensä ja tuottaa iloa muille.
Harrastan itse musiikkia, mutta koska en ole musiikin ammattilainen, päätin koota yhtyeen sellaisista yhdistyksen jäsenistä, joilla oli jo jossain määrin soittokokemusta. Kokoonnuimme seitsemän kertaa bänditreenien merkeissä. Harjoittelimme ohjelmiston, jonka esitimme lopulta yhdistyksen pikkujouluissa.
Arviointimenetelminä käytin osallistuvaa havainnointia, haastattelua ja oppimispäiväkirjaa. Osallistujilta saadun palautteen perusteella bändisoitossa saa onnistumisen kokemuksia ja voi huomata kehittyvänsä ja oppivansa uutta. Bändi tuo mielekästä sisältöä elämään ja hyvänolon tunnetta, kun on yhteinen tavoite, johon valmistaudutaan yhdessä.
Ohjelmisto kannattaa valita soittajien tasoa silmällä pitäen, jotta haasteet olisivat sopivia. Jos ohjaajan musiikillinen ja pedagoginen taito sallii, on hyvä, jos bändiryhmä olisi avoin myös heille, joilla ei vielä ole soittokokemusta.
Myös tavoite siitä, että bänditoiminta yhdistyksessä jatkuisi, näyttää toteutuvan. Johtopäätöksenä voidaan todeta bänditoiminnan olevan hyvä työmuoto mielenterveystyössä.
Nykypsykiatrialle on ominaista diagnosointi ja lääkitseminen. Ihmiset eivät saa ongelmiinsa apua ilman diagnoosia ja diagnoosin saaminen taas johtaa lääkitsemiseen ja mahdollisesti negatiivisen identiteetin omaksumiseen. Psyykkiset ongelmat halutaan nähdä aivokemiallisina häiriöinä, joita hoidetaan ensisijaisesti lääkkeillä. Suuntausta kutsutaan biologiseksi psykiatriaksi.
Toinen hoitokeino, jonka nimeen vannotaan, on pitkä ja tiivis yksilöpsykoterapia. Vaikka monet hyötyvät siitä, on olemassa yhteiskunnalle huomattavasti edullisempiakin auttamismuotoja. Esimerkiksi musiikin positiivisia vaikutuksia voidaan hyödyntää monella tavalla.
Musiikin terapeuttinen vaikutus on tunnettu jo pitkään. Musiikki vaikuttaa ihmiseen sekä psykologisesti että fysiologisesti. Se käynnistää tapahtumaketjun, jossa on helpompi saada kosketus omaan kehoon ja mieleen. Yhdessä soittaessa voi saada mielihyvän ja onnistumisen kokemuksia ja olla osa ryhmää, jolla on yhteinen tavoite. Lisäksi bändissä soittaminen auttaa kehittämään sosiaalisia taitoja ja keskittymiskykyä sekä luomaan positiivista identiteettiä. Esiintyessä voi voittaa itsensä ja tuottaa iloa muille.
Harrastan itse musiikkia, mutta koska en ole musiikin ammattilainen, päätin koota yhtyeen sellaisista yhdistyksen jäsenistä, joilla oli jo jossain määrin soittokokemusta. Kokoonnuimme seitsemän kertaa bänditreenien merkeissä. Harjoittelimme ohjelmiston, jonka esitimme lopulta yhdistyksen pikkujouluissa.
Arviointimenetelminä käytin osallistuvaa havainnointia, haastattelua ja oppimispäiväkirjaa. Osallistujilta saadun palautteen perusteella bändisoitossa saa onnistumisen kokemuksia ja voi huomata kehittyvänsä ja oppivansa uutta. Bändi tuo mielekästä sisältöä elämään ja hyvänolon tunnetta, kun on yhteinen tavoite, johon valmistaudutaan yhdessä.
Ohjelmisto kannattaa valita soittajien tasoa silmällä pitäen, jotta haasteet olisivat sopivia. Jos ohjaajan musiikillinen ja pedagoginen taito sallii, on hyvä, jos bändiryhmä olisi avoin myös heille, joilla ei vielä ole soittokokemusta.
Myös tavoite siitä, että bänditoiminta yhdistyksessä jatkuisi, näyttää toteutuvan. Johtopäätöksenä voidaan todeta bänditoiminnan olevan hyvä työmuoto mielenterveystyössä.