Näkökulmia voimaannuttavaan kohtaamiseen instrumenttiopetuksen pedagogiikassa

Abstract

Julkaisussa selvitetään musiikinopiskelijoiden kokemuksia instrumenttiopiskelusta musiikkioppilaitoksissa, vapaan sivistystyön koulutuksessa, toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa sekä ammattikorkeakouluissa voimauttavan kohtaamisen ja voimauttavan oppimisen näkökulmista. Vuonna 2017 tehty tutkimus pohjautuu sekä kirjallisuuteen että haastatteluihin, joihin osallistui kolme 28–35-vuotiasta musiikinopiskelijaa. He olivat opiskelleet instrumenttiaan 8–21 vuotta. Tarkastelun lähtökohtana on näkemys taiteen tekemisestä keinona opiskelijan itsetuntemuksen ja terveen itsetunnon kasvuun. Aineisto analysoitiin empaattisen eläytymisen keinoin fenomenologis-hermeneuttisella menetelmällä.

Soittamisen ja soitonopiskelun myönteiset merkitykselliset kokemukset tulkittiin voimaantumisena, joka ilmeni onnistumisen tunteena, mielihyvänä, paremman osaamisen kokemuksena, uuden oppimisena, itseilmaisun vapautumisena sekä yhteisöllisyyden kokemuksena. Soitonopiskelun kielteiset merkitykselliset kokemukset ilmenivät voimaantumisen esteinä. Niistä keskeisimmät olivat epäonnistumisen, turhautumisen, nolatuksi tulemisen ja häpeän kokemukset. Aineistosta nousseita teemoja jäsenneltiin Juha Siitosen voimaantumisteorian (1999) kategorioiden mukaan ja peilattiin teoriassa esitettyihin voimaantumisen osaprosesseihin.

Tutkimustulosten perusteella voimaantumista tuottavilla ja voimaantumista estävillä kokemuksilla on merkittävää vaikutusta musiikinopiskelussa erityisesti oppijan päämäärien asettamiseen liittyvissä prosesseissa, motivaatioon ja sitoutumiseen liittyvissä prosesseissa sekä itsesäätelyyn ja tehokkuuteen liittyvissä prosesseissa. Tutkimus osoitti myös, että opettajan merkitys voimaannuttavan sosiaalisen toimintaympäristön mahdollistajana on keskeinen.