"Ota vaan minusta kuva" : Yhteisöllisyyden tukeminen tehostetun palveluasumisen yksikössä
Lindström, Sirpa; Niiranen, Merja (2018)
Lindström, Sirpa
Niiranen, Merja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112317984
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112317984
Tiivistelmä
Monimuotoisen opinnäytetyömme tavoitteena oli yhteisöllisyyden kehittäminen Hopeatien palvelutalossa. Kehittämistehtävämme kohdentui tehostetun palveluasumisen neljänteen asuinkerrokseen. Kohderyhminä olivat sekä vastuuhoitajat että asukkaat. Tavoitteena oli kehittää asukkaiden yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemusta yhdessä vastuuhoitajien kanssa.
Työelämäkumppanimme oli Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveysvirastoon kuuluva Hopeatien palvelutalo, joka kuuluu lännen palvelualueeseen osana Riistavuoren monipuolista palvelukeskusta. Se on tarkoitettu tehostettuun palvelu- ja ryhmäkotiasumiseen.
Peruste kehittämistehtävälle oli työn uudelleen organisoituminen ja se, että asukkaat tulevat viettämään enemmän aikaa omissa kerroksissaan. Yhteisöllisyyden, osallisuuden ja yleisen viihtyisyyden toteutumiseen asuinkerroksessa halutaan panostaa entistä enemmän.
Menetelmällisinä ratkaisuina kehittämistehtävässämme olivat havainnointi, Learning cafe- ja valokuvatyöskentely. Learning cafe- työskentely kohdentui vastuuhoitajiin ja valokuvatyöskentely asukkaisiin. Havainnoimme koko yhteisön toimintaa kolme kuukautta kestäneen projektin aikana, sillä toteutimme opinnäytetyömme toiminnallisen osuuden harjoittelun aikana. Tavoitteenamme oli tuoda asukas näkyväksi yhteisössä. Kehittämistehtävämme on laadullinen toimintatutkimus. Keräsimme aineistoa havainnointipäiväkirjan ja kirjallisten sekä suullisten palauteiden avulla. Tutkimme kehittämistehtävässä, kuinka valokuvaus ja vastuuhoitajien luova työskentelytapa lisää asukkaiden kokemaa yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Valokuvatyöskentely huipentui valokuvanäyttelyyn, johon kutsuttiin asukkaat, omaiset ja henkilökunta.
Johtopäätöksenä voimme todeta jokaisella yksilöllä, myös ikäihmisillä, olevan kulttuurisena perintönä suhde valokuvaan. Valokuva tuo esiin asioita sanattoman viestinnän keinoin ja sen kautta voidaan ilmaista tunteita, mielikuvia, muistoja, tulevaisuuden toiveita ja tiedostamatonta nykyhetkeä. Valokuvatyöskentelyllä voidaan tukea henkilökohtaista kasvua ja voimaantumista sekä syventää ihmisten välistä vuorovaikutusta. Luovuuden hyödyntäminen vastuuhoitajan arjen työssä koettiin palautteiden perusteella mielekkääksi ja hauskaksi. Vastuuhoitajat ja asukkaat kuvasivat valokuvat joustavasti arjen työn lomassa. Valokuvanäyttelyn saaman palautteen perusteella asukkaan kotimaailma tuli esiin kauniilla ja koskettavalla tavalla. Asukas tuli uudella tavalla näkyväksi ja tutuksi yhteisössään.
Valokuvatyöskentely jatkuu palvelutalossa projektimme päätyttyä, sillä valokuvanäyttely on tarkoitus toteuttaa jokaisessa asuinkerroksessa työyhteisön omin voimin.
Työelämäkumppanimme oli Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveysvirastoon kuuluva Hopeatien palvelutalo, joka kuuluu lännen palvelualueeseen osana Riistavuoren monipuolista palvelukeskusta. Se on tarkoitettu tehostettuun palvelu- ja ryhmäkotiasumiseen.
Peruste kehittämistehtävälle oli työn uudelleen organisoituminen ja se, että asukkaat tulevat viettämään enemmän aikaa omissa kerroksissaan. Yhteisöllisyyden, osallisuuden ja yleisen viihtyisyyden toteutumiseen asuinkerroksessa halutaan panostaa entistä enemmän.
Menetelmällisinä ratkaisuina kehittämistehtävässämme olivat havainnointi, Learning cafe- ja valokuvatyöskentely. Learning cafe- työskentely kohdentui vastuuhoitajiin ja valokuvatyöskentely asukkaisiin. Havainnoimme koko yhteisön toimintaa kolme kuukautta kestäneen projektin aikana, sillä toteutimme opinnäytetyömme toiminnallisen osuuden harjoittelun aikana. Tavoitteenamme oli tuoda asukas näkyväksi yhteisössä. Kehittämistehtävämme on laadullinen toimintatutkimus. Keräsimme aineistoa havainnointipäiväkirjan ja kirjallisten sekä suullisten palauteiden avulla. Tutkimme kehittämistehtävässä, kuinka valokuvaus ja vastuuhoitajien luova työskentelytapa lisää asukkaiden kokemaa yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Valokuvatyöskentely huipentui valokuvanäyttelyyn, johon kutsuttiin asukkaat, omaiset ja henkilökunta.
Johtopäätöksenä voimme todeta jokaisella yksilöllä, myös ikäihmisillä, olevan kulttuurisena perintönä suhde valokuvaan. Valokuva tuo esiin asioita sanattoman viestinnän keinoin ja sen kautta voidaan ilmaista tunteita, mielikuvia, muistoja, tulevaisuuden toiveita ja tiedostamatonta nykyhetkeä. Valokuvatyöskentelyllä voidaan tukea henkilökohtaista kasvua ja voimaantumista sekä syventää ihmisten välistä vuorovaikutusta. Luovuuden hyödyntäminen vastuuhoitajan arjen työssä koettiin palautteiden perusteella mielekkääksi ja hauskaksi. Vastuuhoitajat ja asukkaat kuvasivat valokuvat joustavasti arjen työn lomassa. Valokuvanäyttelyn saaman palautteen perusteella asukkaan kotimaailma tuli esiin kauniilla ja koskettavalla tavalla. Asukas tuli uudella tavalla näkyväksi ja tutuksi yhteisössään.
Valokuvatyöskentely jatkuu palvelutalossa projektimme päätyttyä, sillä valokuvanäyttely on tarkoitus toteuttaa jokaisessa asuinkerroksessa työyhteisön omin voimin.