"Toi tykkää ja välittää meistä" : Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekummitoiminta vanhempien hyvinvoinnin tukena
Lalu, Tiina (2018)
Lalu, Tiina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112919032
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112919032
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää kokemuksia siitä, miten Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekummitoiminta tukee vanhempien hyvinvointia. Tavoitteena on tarkastella sekä vanhempien että kummien kokemuksia siitä, mikä toiminnassa koetaan merkityksellisenä ja hyvinvointia tukevana. Työ on toteutettu yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa ja tehty vastaamaan Uudenmaan piirin perhekummitoiminnan tarpeita koulutusmateriaalien päivittämiseksi.
Opinnäytetyö on toteutettu kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen. Aineisto on kerätty haastattelemalla sekä kummeja että vanhempia perheistä, joissa on kummi. Kummeille järjestettiin ryhmähaastattelu ja vanhempien haastattelut on toteutettu yksilöhaastattelun muodossa. Kaikki haastattelut on tehty puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmää hyödyntäen ja tulokset analysoitu teemoittelun avulla.
Työ pohjautuu Edward L. Decin ja Richard M. Ryanin itseohjautuvuusteoriaan, jonka mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta, joiden täyttymiselle hyvinvointi rakentuu. Nämä psykologiset perustarpeet ovat omaehtoisuus, pystyvyys ja yhteenkuuluvuus. Teorian mukaan ihminen voi hyvin, kun hän kokee voivansa vaikuttaa ja toimia omien arvojensa mukaan, kokee kykyjensä riittävän vastaamaan oman elämänsä haasteisiin ja kokee yhteenkuuluvuutta toisiin ihmisiin. Tulokset osoittavat, että Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekummitoiminta tukee vanhempien hyvinvointia tuottamalla kokemuksia, jotka vastaavat kaikkiin kolmeen Decin ja Ryanin määrittelemiin psykologisiin perustarpeisiin.
Tuloksista käy ilmi, että kokemukset yhteenkuuluvuudesta koetaan ensisijaisen merkityksellisiksi ja niiden tarve sekä merkitys tulee esiin muita voimakkaammin. Kummin aito läsnäolo koetaan merkittävämpänä, kuin se mitä varsinaisesti tehdään. Kummi täyttää usein isovanhemman tai muun läheisen aikuisen paikkaa perheissä, joissa läheisverkostot ovat niukat. Kummit tarjoavat tärkeänä koettua keskusteluseuraa ja toiminnan koetaan lisäävän kyvykkyyden kokemuksia antamalla voimavaroja ja jaksamista arkeen. Omaehtoisuuden kokemukset, vapaaehtoisuus ja mahdollisuus vaikuttaa ovat keskeisessä roolissa ja jopa edellytyksenä myös muiden tarpeiden täyttymiselle sekä toiminnan mielekkäälle toteutumiselle. Sekä vanhempien että kummien kokemukset vastaavat valtaosin toisiaan ja tulokset ovat hyvin yhteneväisiä. Sekä kummit että vanhemmat kokivat suurimpana haasteena kummisuhteen päättymisen ja yhteyden katkeamisen.
Opinnäytetyö on toteutettu kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen. Aineisto on kerätty haastattelemalla sekä kummeja että vanhempia perheistä, joissa on kummi. Kummeille järjestettiin ryhmähaastattelu ja vanhempien haastattelut on toteutettu yksilöhaastattelun muodossa. Kaikki haastattelut on tehty puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmää hyödyntäen ja tulokset analysoitu teemoittelun avulla.
Työ pohjautuu Edward L. Decin ja Richard M. Ryanin itseohjautuvuusteoriaan, jonka mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta, joiden täyttymiselle hyvinvointi rakentuu. Nämä psykologiset perustarpeet ovat omaehtoisuus, pystyvyys ja yhteenkuuluvuus. Teorian mukaan ihminen voi hyvin, kun hän kokee voivansa vaikuttaa ja toimia omien arvojensa mukaan, kokee kykyjensä riittävän vastaamaan oman elämänsä haasteisiin ja kokee yhteenkuuluvuutta toisiin ihmisiin. Tulokset osoittavat, että Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekummitoiminta tukee vanhempien hyvinvointia tuottamalla kokemuksia, jotka vastaavat kaikkiin kolmeen Decin ja Ryanin määrittelemiin psykologisiin perustarpeisiin.
Tuloksista käy ilmi, että kokemukset yhteenkuuluvuudesta koetaan ensisijaisen merkityksellisiksi ja niiden tarve sekä merkitys tulee esiin muita voimakkaammin. Kummin aito läsnäolo koetaan merkittävämpänä, kuin se mitä varsinaisesti tehdään. Kummi täyttää usein isovanhemman tai muun läheisen aikuisen paikkaa perheissä, joissa läheisverkostot ovat niukat. Kummit tarjoavat tärkeänä koettua keskusteluseuraa ja toiminnan koetaan lisäävän kyvykkyyden kokemuksia antamalla voimavaroja ja jaksamista arkeen. Omaehtoisuuden kokemukset, vapaaehtoisuus ja mahdollisuus vaikuttaa ovat keskeisessä roolissa ja jopa edellytyksenä myös muiden tarpeiden täyttymiselle sekä toiminnan mielekkäälle toteutumiselle. Sekä vanhempien että kummien kokemukset vastaavat valtaosin toisiaan ja tulokset ovat hyvin yhteneväisiä. Sekä kummit että vanhemmat kokivat suurimpana haasteena kummisuhteen päättymisen ja yhteyden katkeamisen.