Metallien mikroaaltoliuotuksen validointi viemäri- ja jätevesille
Valtanen, Sami (2018)
Valtanen, Sami
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121120869
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121120869
Tiivistelmä
Opinnäytetyö suoritettiin Boliden Harjavalta Oy:n analyyttisessä laboratoriossa. Työn tarkoituksena oli validoida metallien mikroaaltoliuotusmenetelmä viemäri- ja jätevesille ja vertailla menetelmän toimivuutta aiemmin käytössä olleeseen märkäpolttohajotukseen, joka tehtiin avoimessa astiassa lämpölevyllä. Liuotetut näytteet analysoitiin käyttäen induktiivisesti kytkettyä plasma-emissiospektrometria (ICP-OES).
Validoinnissa käytetyt näytteet olivat vesinäytteitä, joita analysoitiin laboratoriossa päivittäin. Näytetyyppejä oli viisi, ja niihin kuului jätevesilaitoksen tuleva ja lähtevä vesi, kaksi viemärivettä sekä jokivesi ennen tehdasta.
Validoinnissa tutkittiin mittausalue, lineaarisuus, toteamis- ja määritysraja, toistettavuus, saanto, mittausepävarmuus sekä suoritettiin t-testi. T-testi osoitti menetelmillä olevan tilastollisesti merkittävää eroa, saantoprosentti oli suurempi mikroaaltoliuotuksella ja mittausepävarmuus oli pienempi mikroaaltoliuotuksella. Toistettavuus osoitti myös mikroaaltoliuotuksen olevan parempi menetelmä näytteille. Tämän lisäksi mikroaalto-liuotuksella kaikkien mittausten keskiarvo oli suurempi ja keskihajonta pienempi.
Mittausparametrien perusteella uusi menetelmä on parempi, ja tämän vuoksi laboratorio investoi uuteen mikroaaltouuniin, joka mahdollistaa useamman näytteen mittaamisen samaan aikaan.
Validoinnissa käytetyt näytteet olivat vesinäytteitä, joita analysoitiin laboratoriossa päivittäin. Näytetyyppejä oli viisi, ja niihin kuului jätevesilaitoksen tuleva ja lähtevä vesi, kaksi viemärivettä sekä jokivesi ennen tehdasta.
Validoinnissa tutkittiin mittausalue, lineaarisuus, toteamis- ja määritysraja, toistettavuus, saanto, mittausepävarmuus sekä suoritettiin t-testi. T-testi osoitti menetelmillä olevan tilastollisesti merkittävää eroa, saantoprosentti oli suurempi mikroaaltoliuotuksella ja mittausepävarmuus oli pienempi mikroaaltoliuotuksella. Toistettavuus osoitti myös mikroaaltoliuotuksen olevan parempi menetelmä näytteille. Tämän lisäksi mikroaalto-liuotuksella kaikkien mittausten keskiarvo oli suurempi ja keskihajonta pienempi.
Mittausparametrien perusteella uusi menetelmä on parempi, ja tämän vuoksi laboratorio investoi uuteen mikroaaltouuniin, joka mahdollistaa useamman näytteen mittaamisen samaan aikaan.