Lasten ja nuorten alaraajojen biomekaaninen tutkiminen : Kirjallisuuskatsaus luotettavista arviointimenetelmistä
Jero, Iida; Saukkonen, Tuija; Tepponen, Laura (2018)
Jero, Iida
Saukkonen, Tuija
Tepponen, Laura
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121721899
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121721899
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä kartoitettiin toistettavuudeltaan luotettavia terveiden noin 5-16 -vuotiaiden lasten ja nuorten staattisia biomekaanisia alaraajojen arviointimenetelmiä. Tavoitteena oli kehittää lasten ja nuorten jalkaterveyden arviointia. Tutkimuskysymyksenä oli, mistä lasten ja nuorten staattisten, biomekaanisten alaraajojen arviointimenetelmien toistettavuudesta on kansainvälistä ja tieteellistä tutkimusnäyttöä.
Opinnäytetyön viitekehys rakentui lasten ja nuorten jalkaterveystilanteen kartoittamisen ympärille. Lisäksi käsiteltiin alaraajojen kineettisen ketjun toimintaa ja tutkimista kasvuikäisellä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin soveltavasti systemoitua kirjallisuuskatsausta. Tutkimustehtävänä oli etsiä lasten ja nuorten alaraajojen staattisia biomekaanisia arviointimenetelmiä, joiden luotettavuus on todennettu tutkijoiden välisellä ja/tai tutkijan sisäisellä ICC- tai Kw -arvolla erinomaiseksi tai hyväksi. Aineistonkeruu suoritettiin PICO-menetelmän mukaisilla ja vapailla hakulausekkeilla Medlinen PubMed-tietokannasta. Aineisto analysoitiin sisällön analyysi- menetelmällä.
ICC- tai Kw -arvolla toistettavuudeltaan luotettavia lasten ja nuorten alaraajojen arviointimenetelmiä löytyi lonkan liikelaajuuksien, reisi- ja sääriluun välisen kulman, ylemmän nilkkanivelen liikelaajuuden, jalkaterän asennon ja fleksibiliteetin mittaamisessa. Tutkimuksen keskeiseksi ilmiöksi nousi lapsuusiän lattajalkaisuus ja sen tutkiminen erityisesti FPI-6 menetelmällä, jonka toistettavuudesta löytyi eniten tutkittua tietoa.
Lasten ja nuorten jalkaterveyden arviointiin käytetyistä menetelmistä on olemassa vähän tutkimustietoa. Kirjallisuuskatsaukseen valittujen arviointimenetelmien toistomittaukset osoittivat mittaajan sisäisen toistettavuuden olevan yleisesti parempi, kuin mittaajien välisen toistettavuuden. Käytettävyydeltään toistettavat arviointimenetelmät lisäävät tutkimisen luotettavuutta ja mahdollistavat kohderyhmän jalkaterveyden yhtenäiset tutkimis- ja hoitokäytänteet sekä tilastollisen vertailun. Lasten ja nuorten jalkaterveyden arvioinnin kehittämisen voisi mahdollisesti sisällyttää jalkaterapiakoulutuksen yhteyteen. Opiskelijat saisivat käytännön harjoitusta tutkimisesta ja samalla saataisiin kerättyä luotettavasti tietoa suomalaisten lasten ja nuorten nykyisestä jalkaterveystilanteesta. Tämän myötä voitaisiin arvioida seulontatutkimuksen tarpeellisuutta.
Opinnäytetyön viitekehys rakentui lasten ja nuorten jalkaterveystilanteen kartoittamisen ympärille. Lisäksi käsiteltiin alaraajojen kineettisen ketjun toimintaa ja tutkimista kasvuikäisellä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin soveltavasti systemoitua kirjallisuuskatsausta. Tutkimustehtävänä oli etsiä lasten ja nuorten alaraajojen staattisia biomekaanisia arviointimenetelmiä, joiden luotettavuus on todennettu tutkijoiden välisellä ja/tai tutkijan sisäisellä ICC- tai Kw -arvolla erinomaiseksi tai hyväksi. Aineistonkeruu suoritettiin PICO-menetelmän mukaisilla ja vapailla hakulausekkeilla Medlinen PubMed-tietokannasta. Aineisto analysoitiin sisällön analyysi- menetelmällä.
ICC- tai Kw -arvolla toistettavuudeltaan luotettavia lasten ja nuorten alaraajojen arviointimenetelmiä löytyi lonkan liikelaajuuksien, reisi- ja sääriluun välisen kulman, ylemmän nilkkanivelen liikelaajuuden, jalkaterän asennon ja fleksibiliteetin mittaamisessa. Tutkimuksen keskeiseksi ilmiöksi nousi lapsuusiän lattajalkaisuus ja sen tutkiminen erityisesti FPI-6 menetelmällä, jonka toistettavuudesta löytyi eniten tutkittua tietoa.
Lasten ja nuorten jalkaterveyden arviointiin käytetyistä menetelmistä on olemassa vähän tutkimustietoa. Kirjallisuuskatsaukseen valittujen arviointimenetelmien toistomittaukset osoittivat mittaajan sisäisen toistettavuuden olevan yleisesti parempi, kuin mittaajien välisen toistettavuuden. Käytettävyydeltään toistettavat arviointimenetelmät lisäävät tutkimisen luotettavuutta ja mahdollistavat kohderyhmän jalkaterveyden yhtenäiset tutkimis- ja hoitokäytänteet sekä tilastollisen vertailun. Lasten ja nuorten jalkaterveyden arvioinnin kehittämisen voisi mahdollisesti sisällyttää jalkaterapiakoulutuksen yhteyteen. Opiskelijat saisivat käytännön harjoitusta tutkimisesta ja samalla saataisiin kerättyä luotettavasti tietoa suomalaisten lasten ja nuorten nykyisestä jalkaterveystilanteesta. Tämän myötä voitaisiin arvioida seulontatutkimuksen tarpeellisuutta.