Hoitotyön haasteet elvytyskieltopäätöksen jälkeen

Abstract

Terveydenhuollossa käytetään potilaiden kohdalla erilaisia hoitolinjauksia. Yksi tällaisista linjauksista on elvytyskielto, joka laaditaan joko lääkärin toimesta tai potilaan omasta toiveesta. Elvytyskielto on silloin aiheellinen, kun potilaan sairaus on edennyt siihen tilaan, että painelupuhalluselvytyksestä olisi todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä.

Opinnäytetyönä tehdystä kirjallisuuskatsauksen tuloksista selvisi, että elvytyskielto eli DNR-päätös aiheuttaa eettisiä haasteita potilaan hoitotyössä. Hoitajien ja lääkäreiden asenteissa ja toimintatavoissa havaittiin eroja, kun hoidettavaksi tuli DNR-päätöksen omaava potilas. Jopa niinkin kärjistettyjä tilanteita oli havaittu, että lääkäri kieltäytyi puhumasta potilaan kanssa elvytyksestä kokiessaan sen itselleen epämukavaksi. Kävi myös ilmi, että DNR-potilaiden hoito rajoittui lähinnä fyysisten tarpeiden täyttämiseen ja hoitamiseen. Henkistä puolta ei niinkään huomioitu. Tutkimuksista kävi ilmi, että hoitohenkilökunta kaipaisi lisää koulutusta, tiedottamista ja tutkittua tietoa kuolevan potilaan hoidosta. Hoitotyön eettisistä haasteista ja DNR-päätöksestä puhuttaessa suurimmat haasteet liittyivät tiedottamiseen ja päätöksentekoon.

Nykyään hoitotyö on näyttöön perustuvaa toimintaa ja jotta DNR-päätöksen omaavan potilaan hoito voisi olla laadukkaampaa, täytyisi aihetta tutkia enemmän.