Yhteisöteatteri sosiaalipedagogisena sovelluksena : Legioonateatteri käytännön toteuttajana suomalaisessa työpajatoiminnassa

Abstract

Opinnäytetyön kuvaus: Opinnäytetyössä käsitellään sosiaalipedagogista työtapaa tehdä sosiaalialan asiakastyötä, jollainen myös yhteisöteatteri menetelmä on. Sosiaalipedagogisessa työtavassa olennaista on ajatus ihmisen vastuusta omasta elämästään. Sosiaalipedagogisesti työtä tekevä pyrkii vahvistamaan asiakkaan käsitystä itsestään, pyrkii tukemaan asiakkaan vakuuttuneisuutta oman elämänsä suuntaan vaikuttamisen mahdollisuudesta. Opinnäytetyössäni pyrin selvittämään sosiaalipedagogisia suuntaviivoja ilmaisupainotteisella työpajalla työskenteleville.

Teoreettinen ja käsitteellinen esittely: Opinnäytetyössäni käsittelen yhteisöteatteri-menetelmän käyttöä suomalaisessa työpajatoiminnassa, josta esimerkkinä käytän tamperelaista ilmaisupainotteista työpaja Legioonateatteria. Tavoitteenani on sel-vittää asiakkaiden kuulluksi tulemista Legioonateatterin toiminnassa mukana ole-misessa, miten dialogisuus asiakkaiden ja työntekijöiden kesken tapahtuu.

Metodologinen esittely: Menetelmänä käytän kvalitatiivista tutkimusta, johon auki-kirjoitan pajalla mukana olevien omia kommentteja heille tehdyistä haastatteluista kuulemiseen liittyen. Lisäksi arvioin sitä miten heidän aiemmat vastaukset on otettu huomioon pajajakson jatkoa ajatellen, että onko haastatteluista ollut konkreettista apua asiakkaan tilanteeseen.

Keskeiset tutkimustulokset: Tutkimustuloksia on hyvin vaikea mitata millään mitta-rilla, sillä kokemus asiakkaan kuulemisesta ja kuulluksi tulemisesta on hyvin yksi-löllinen. Haastatteluissa kuitenkin mainittiin, että jakson päättävästä näytelmästä ja sen muodosta ei ollut tarpeeksi kuultu asiakkaita ja hyvin monet sanoivat sen laskevan pajalle osallistumisen motivaatiota. Oman kokemukseni mukaan asiak-kaan kuulemisessa ja kuulluksi saattamisessa olisi Legioonateatterissa kehitettä-vää.

Johtopäätökset: Sosiaalipedagoginen yhteisöteatteri on erittäin hyvä työväline, oikein käytettynä. Sillä voidaan opettaa ihmisiä tuomaan itsestään parhaita puolia esiin ja kertomaan itsestä terveellä tavalla. Yhteisöteatteri on menetelmänä vähän kuin huumori; onnistuessaan se on rikastuttava ja innostava, mutta väärinkäytettynä se voi aiheuttaa pahaa jälkeä, eikä kaikille jää siitä kovin hyvää makua suuhun.

My thesis is going to deal social pedagogical approach to social field of client work as the community theatre method is. The essential thought in social pedagogical method is that a human being has responsibility of one's own life. A person that works in a social pedagogical way, pursues to build the client's perception of him/herself about oneself and pursues to support him/her that he/she has all the possibilities and means to take control of his/her own life. In my thesis I try to make clearer the social pedagogical guidelines to those, who are employees in workshops that are expression oriented.

Theoretical summary: In my thesis I explain how community theatre method is ap-plied in Finnish Workshop, as an example I am using Legioonateatteri that is work-shop in Tampere that emphasizes expression of oneself. As my goal I am going to make clear how people are being heard while they are working in Legioonateatteri and how dialog takes place between the clients and the workers.

Methodological summary As method for my research I use qualitative method. I have read the documents of interviews on the experience of being heard made with clients of Legioonateatteri, with the commentary of the interviwees them-selves. After reading these interview documents I am evaluating, how Legioona-teatteri has taken into account those answers in their activity. Also, I am going to evaluate if there has been concrete help to the clients of Legion theatre.

Main results: : The results of the research are very difficult to measure out with any kind of indicator because the experience about becoming listened to and heard is very individual. In the interviews it is mentioned that the clients of the Legioona-teatteri were not heard enough, judging by the play in the end of the period and the form it was played out. The clients also told in the interviews that it decreased their motivation because directors of the play did not discuss enough with the clients of Legioonateatteri. According to my own experience in Legioonateatteri, they would have some ground to cover in the areas of listening to and hearing the clients.

Conclusions: Social pedagogical community theatre is a great tool, if used right. One can learn how to show his/her best sides and how to tell about him/herself in healthy way. As a method, community theatre is a bit like humour; if it works it’s enriching and inspiring but wrongly used it can have bad consequences and every-one does not have good memories about it.