Ohjaajan työkalut elokuvassa realistisen näyttelijäilmaisun saavuttamiseksi
Rutanen, Joonas (2011)
Rutanen, Joonas
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061512131
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061512131
Tiivistelmä
Näyttelijänohjaus on luova kehittyvä prosessi, yhtä lailla kuin elokuvaidean kirjoittaminen valmiiksi käsikirjoitukseksi. Ihmisillä on taipumus turvata ja varmistaa asioita, yrittää saada järjestyksen tuoma turvallisuuden tunne sellaisiinkin asioihin, joissa järjestystä ei ole saavutettavissa. Uskottavan näyttelijäilmaisun luomiseksi ohjaajalla tulisi olla rohkeutta luopua tarpeesta hallita ja kontrolloida, pyrkimyksestä etukäteen nähdä ja kuulla päässään se, miltä näyttelijätyön pitäisi näyttää ja kuulostaa. Realistista ja uskottavaa näyttelijänilmaisua tavoiteltaessa ohjaajan tehtävä on ennemmin tutkia ja löytää ilmaisu näyttelijästä itsestään, ei saada näyttelijää imitoimaan ohjaajan päässään näkemää elokuvaa. Käsikirjoituksen ymmärtäminen ja kielellistäminen näyteltäviksi ohjeiksi on ohjaajan tärkeimpiä tehtäviä. Ei riitä, että pystyy näkemään elokuvan päässään. Ideat ja mielikuvat on osattava kielellistää, muuttaa abstrakti konkreettiseksi. Uskottava roolisuoritus lähtee näyttelijästä itsestään. Näyttelijällä tulee olla mahdollisuus ammentaa ilmaisuaan oman kokemuspohjansa kautta. Hyvä näyttelijänohjaus pyrkii puhuttelemaan tätä kokemuspohjaa. Käsikirjoituksen tapahtumista pyritään löytämään henkilökohtaisuus. Ei kuitenkaan ole kyse
jonkin tietyn koetun tunteen tavoittelemisesta ja näyttelijän pyrkimyksestä ilmentää tunne kameralle. Ennemminkin se on käsikirjoituksen tapahtumien omakohtaista oivaltamista, joka synnyttää käyttäytymistä ja toimintaa suhteessa toiseen näyttelijään. Kun näyttelijä keskittää pyrkimyksensä toiseen vastanäyttelijään, reagoi ja pysyy avoimena impulsseilleen, tuloksena syntyy roolihahmojen välinen spontaani vuorovaikutussuhde, kuin elämä itse. Eläminen on sarja päämääriä ja pyrkimyksiä, onnistumisia ja vastoinkäymisiä
jonkin tietyn koetun tunteen tavoittelemisesta ja näyttelijän pyrkimyksestä ilmentää tunne kameralle. Ennemminkin se on käsikirjoituksen tapahtumien omakohtaista oivaltamista, joka synnyttää käyttäytymistä ja toimintaa suhteessa toiseen näyttelijään. Kun näyttelijä keskittää pyrkimyksensä toiseen vastanäyttelijään, reagoi ja pysyy avoimena impulsseilleen, tuloksena syntyy roolihahmojen välinen spontaani vuorovaikutussuhde, kuin elämä itse. Eläminen on sarja päämääriä ja pyrkimyksiä, onnistumisia ja vastoinkäymisiä