Toiminnalliset keinot vanhempien mentalisaatiokyvyn kehittämisen tukena
Hietaniemi, Riina; Rautelin, Mari (2020)
Hietaniemi, Riina
Rautelin, Mari
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120325861
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120325861
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisin toiminnallisin keinoin voidaan tukea pienten lasten vanhempien mentalisaatiokyvyn vahvistumista ja vanhempien aktiivista osallistumista mentalisaatioperustaiseen ryhmätoimintaan. Sen tavoitteena oli koota opas toiminnallisista keinoista, joita MLL:n mentalisaatioperustaisen ryhmänohjaajakoulutuksen saaneet ammattilaiset voivat hyödyntää Vahvuutta vanhemmuuteen- sekä Lapsi mielessä -ryhmien ohjaamisessa keskusteluun perustuvien menetelmien tukena.
Opinnäytetyöprosessia ohjaavaksi toimintakeskeiseksi malliksi valittiin Inhimillisen toiminnan malli, jonka keskeisenä hyötynä opinnäytetyön ilmiön tarkastelussa pidettiin mallin holistista ihmiskäsitystä. Inhimillisen toiminnan malli muodostaa hyvän dyadin opinnäytetyön toisen keskeisen tietoperustan – mentalisaatioteorian kanssa. Mallin avulla jäsennettiin mentalisaatiokyvyn, toiminnallisuuden ja ryhmätoimintaan osallistumisen välisiä vuorovaikutussuhteita sekä tarkasteltiin, mihin toiminnallisuuden osatekijöihin toiminnallisilla keinoilla on tarkoituksenmukaista pyrkiä vaikuttamaan. Ymmärrys mentalisaatioperustaisen ryhmätoiminnan vanhemmille asettamista tyypillisistä vaatimuksista sekä toiminnan edellyttämistä valmiuksista ja taidoista saatiin soveltamalla tehtäväsuuntautunutta toiminnan analyysia.
Mentalisaatioperustaiseen ryhmätoimintaan osallistumisen keskeisiksi edellytyksiksi tunnistettiin tunnetaidot ja valmius tietoiseen läsnäoloon. Tietoperustaa laajennettiin näistä teemoista ja uutta tietoa jäsennettiin Inhimillisen toiminnan mallin avulla. Toiminnallisten keinojen lähtökohdaksi muodostui kehotietoisuus, jonka avulla vanhemmat voivat päästä kokemuksellisesti kosketuksiin yksilöllisten tunteidensa kanssa sekä tuomaan niitä tietoiseen tarkasteluun keskusteluun perustuvassa ryhmätoiminnassa. Keinot rakentuivat tiedon ja tekijöiden kokemuksen synnyttämistä ideoista, joita jatkokehitettiin toiminnan analyysin ja Inhimillisen toiminnan mallin avulla jäsennetyn tiedon avulla. Keinot koottiin oppaaksi siten, että ne tukevat ryhmänohjaajia valitsemaan ja soveltamaan toimintaa siten, että vanhempien yksilölliset tarpeet ja kyvyt ovat toimintaan osallistumisen lähtökohtana.
Opas toiminnallisista keinoista tuo uuden näkökulman vanhempien ohjaamiseen mentalisaatioperustaisessa ryhmätoiminnassa. Se ohjaa tarkastelemaan kehollisuutta keskeisenä osana ihmisen mielen toimintaa ja korostaa subjektiivisten kokemusten merkitystä mielen taitojen kehittämisessä ja vahvistamisessa. Opinnäytetyön jatkokehitysehdotus on oppaan toiminnallisten keinojen testaaminen käytännössä.
Opinnäytetyöprosessia ohjaavaksi toimintakeskeiseksi malliksi valittiin Inhimillisen toiminnan malli, jonka keskeisenä hyötynä opinnäytetyön ilmiön tarkastelussa pidettiin mallin holistista ihmiskäsitystä. Inhimillisen toiminnan malli muodostaa hyvän dyadin opinnäytetyön toisen keskeisen tietoperustan – mentalisaatioteorian kanssa. Mallin avulla jäsennettiin mentalisaatiokyvyn, toiminnallisuuden ja ryhmätoimintaan osallistumisen välisiä vuorovaikutussuhteita sekä tarkasteltiin, mihin toiminnallisuuden osatekijöihin toiminnallisilla keinoilla on tarkoituksenmukaista pyrkiä vaikuttamaan. Ymmärrys mentalisaatioperustaisen ryhmätoiminnan vanhemmille asettamista tyypillisistä vaatimuksista sekä toiminnan edellyttämistä valmiuksista ja taidoista saatiin soveltamalla tehtäväsuuntautunutta toiminnan analyysia.
Mentalisaatioperustaiseen ryhmätoimintaan osallistumisen keskeisiksi edellytyksiksi tunnistettiin tunnetaidot ja valmius tietoiseen läsnäoloon. Tietoperustaa laajennettiin näistä teemoista ja uutta tietoa jäsennettiin Inhimillisen toiminnan mallin avulla. Toiminnallisten keinojen lähtökohdaksi muodostui kehotietoisuus, jonka avulla vanhemmat voivat päästä kokemuksellisesti kosketuksiin yksilöllisten tunteidensa kanssa sekä tuomaan niitä tietoiseen tarkasteluun keskusteluun perustuvassa ryhmätoiminnassa. Keinot rakentuivat tiedon ja tekijöiden kokemuksen synnyttämistä ideoista, joita jatkokehitettiin toiminnan analyysin ja Inhimillisen toiminnan mallin avulla jäsennetyn tiedon avulla. Keinot koottiin oppaaksi siten, että ne tukevat ryhmänohjaajia valitsemaan ja soveltamaan toimintaa siten, että vanhempien yksilölliset tarpeet ja kyvyt ovat toimintaan osallistumisen lähtökohtana.
Opas toiminnallisista keinoista tuo uuden näkökulman vanhempien ohjaamiseen mentalisaatioperustaisessa ryhmätoiminnassa. Se ohjaa tarkastelemaan kehollisuutta keskeisenä osana ihmisen mielen toimintaa ja korostaa subjektiivisten kokemusten merkitystä mielen taitojen kehittämisessä ja vahvistamisessa. Opinnäytetyön jatkokehitysehdotus on oppaan toiminnallisten keinojen testaaminen käytännössä.