Ammattikorkeakoulun opettajat tutkimustiedon hankkijoina ja tiedeviestinnän kohderyhmänä
Hopeavuori, Tuula (2011)
[T. Hopeavuori]
2011
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201121266
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201121266
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitettiin, kuinka paljon Oulun seudun ammattikorkeakoulun päätoimiset opettajat käyttävät tutkimustietoa opetuksessaan, mistä he sitä hankkivat, mikä vaikeuttaa tutkimustiedon hankintaa ja miten tiedeviestinnän keinoin voitaisiin edistää tutkimustiedon välittymistä opettajille ja opetukseen. Webropol-verkkokyselylomakkeeseen vastasi 90 opettajaa eli 25,6 % tutkimusjoukosta. Tuloksista laskettiin määriä ja prosenttijakaumia. Sanallisia vastauksia ryhmiteltiin sisällön perusteella ja niistä poimittiin esimerkkejä tutkimustiedon käytöstä.
Tulosten mukaan 61,4 % opettajista sisällyttää tutkimustietoa opetukseensa jatkuvasti, kuten ammattikorkeakouluopetukselta edellytetäänkin. Eniten sitä käyttävät sosiaali- ja terveysalan opettajat. Opettajat hankkivat tutkimustietoa eniten ammattikirjallisuudesta ja -lehdistä, tutkimusjulkaisuista ja kollegoilta. Opettajien tutkimustiedon tarve liittyy opintojaksojen opetussisältöihin ja opiskelijoiden valmentamiseen alan työelämään ja tulevaisuuteen. Tutkimustietoa tarvitaan myös tutkimus- ja kehit-tämistoiminnan valmiuksien opettamiseen, opinnäytetöiden ohjaukseen sekä ylemmän ammattikor-keakoulututkinnon opetukseen ja kehittämistehtävien ohjaukseen. Lisäksi opettaja ylläpitää omaa ammattialan tietouttaan, sillä monella alalla käytänteet, suositukset, materiaalit ja menetelmät muuttuvat jatkuvasti tutkimuksen edistyessä. Työssä koottiin taulukoksi eri koulutusalojen opettajien mainitsemat käytetyimmät tiedonlähteet.
Esitetyistä uudenlaisista tutkimustiedon välittämisen tavoista opettajia kiinnostaisivat selvästi eniten suoraan tutkimusorganisaatiolta tai tutkijalta saatavat tiiviit, alan ammattilaisten näkökulmasta valikoidut ja jopa suoraan opetukseen muokatut tekstimateriaalit. Ne olisi tiedeviestinnän kannalta uudenlainen, tarkkaan kohdennettu tekstityyppi. Myös tutkimusorganisaation järjestämät paikalliset koulutuspäivät alan opettajille ja ammatissa toimiville ja yhteistyö tutkijoiden kanssa kiinnostaisivat.
Yleisin tutkimustiedon hankkimisen este on kyselyn mukaan ajan puute. Tähän apua voisi olla erityisesti Internetin tiedonhaun ja informaatiolukutaidon koulutuksesta, opettajien verkostoitumisesta ja yhteistyöstä tiedonhaussa. Tiedeviestinnän tulevaisuudennäkymiä ja uudenlaisia kanavia koottiin tutkielmassa pohjaksi kehittämistyölle ammattikorkeakoulun tasolla ja koulutusalayksiköissä.
Tulosten mukaan 61,4 % opettajista sisällyttää tutkimustietoa opetukseensa jatkuvasti, kuten ammattikorkeakouluopetukselta edellytetäänkin. Eniten sitä käyttävät sosiaali- ja terveysalan opettajat. Opettajat hankkivat tutkimustietoa eniten ammattikirjallisuudesta ja -lehdistä, tutkimusjulkaisuista ja kollegoilta. Opettajien tutkimustiedon tarve liittyy opintojaksojen opetussisältöihin ja opiskelijoiden valmentamiseen alan työelämään ja tulevaisuuteen. Tutkimustietoa tarvitaan myös tutkimus- ja kehit-tämistoiminnan valmiuksien opettamiseen, opinnäytetöiden ohjaukseen sekä ylemmän ammattikor-keakoulututkinnon opetukseen ja kehittämistehtävien ohjaukseen. Lisäksi opettaja ylläpitää omaa ammattialan tietouttaan, sillä monella alalla käytänteet, suositukset, materiaalit ja menetelmät muuttuvat jatkuvasti tutkimuksen edistyessä. Työssä koottiin taulukoksi eri koulutusalojen opettajien mainitsemat käytetyimmät tiedonlähteet.
Esitetyistä uudenlaisista tutkimustiedon välittämisen tavoista opettajia kiinnostaisivat selvästi eniten suoraan tutkimusorganisaatiolta tai tutkijalta saatavat tiiviit, alan ammattilaisten näkökulmasta valikoidut ja jopa suoraan opetukseen muokatut tekstimateriaalit. Ne olisi tiedeviestinnän kannalta uudenlainen, tarkkaan kohdennettu tekstityyppi. Myös tutkimusorganisaation järjestämät paikalliset koulutuspäivät alan opettajille ja ammatissa toimiville ja yhteistyö tutkijoiden kanssa kiinnostaisivat.
Yleisin tutkimustiedon hankkimisen este on kyselyn mukaan ajan puute. Tähän apua voisi olla erityisesti Internetin tiedonhaun ja informaatiolukutaidon koulutuksesta, opettajien verkostoitumisesta ja yhteistyöstä tiedonhaussa. Tiedeviestinnän tulevaisuudennäkymiä ja uudenlaisia kanavia koottiin tutkielmassa pohjaksi kehittämistyölle ammattikorkeakoulun tasolla ja koulutusalayksiköissä.