Typpilannoituksen vaikutus laitumen satoon ja rehuarvoon
Laitinen, Virve (2008)
Laitinen, Virve
Savonia-ammattikorkeakoulu
2008
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910275137
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910275137
Tiivistelmä
On epäilty, että laitumilla olisi suurempi merkitys vesistöjen kuormittajana kuin muilla nurmilohkoilla. MTT:n peltokasvitutkimuksen, Pohjois-Savon tutkimusaseman ja Pohjois-Pohjanmaan tutkimusaseman yhteistyönä tutkittiin lannoitetypen vähentämisen vaikutuksia. Tutkimus toteutettiin MTT:llä 2004–2007. Laitumelle kertyvän typen määrä on tiedossa ja tutkimuksen tavoitteena on mahdollinen typpilannoitussuosituksen alentaminen. Jokainen ylimääräinen lannoituskilo, jolla ei saavuteta tuotantovastetta, on sekä viljelijälle taloudellisesti kannattamatonta että ympäristöä kuormittavaa.
Ennen kuin lannoitussuosituksia voidaan alentaa, täytyy tietää satovasteet alemmilla lannoitusmäärillä. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, millä tavalla eri lannoitustasot vaikuttavat laidunnetulla laitumella ja ruutukokeessa. Varsinaisessa laidunkokeessa Maaningalla oli kolme typpilannoitustasoa; 120, 170 ja 220 kg N/ha. Laidunkokeen lisäksi perustettiin ruutukokeita, joissa nurmi niitettiin laidunasteella ja typpilannoitustasoina käytettiin 0, 70, 120, 170, 220 ja 270 kg N/ha.
Laitumella rehuyksikkösato, ruohon raakavalkuais- ja kivennäispitoisuus, tarjolla olevan laitumen määrä sekä laidunnuspäivien lukumäärä kasvaa typpilannoitusta nostettaessa. Näiden kaikkien kohdalla vaikutus pienenee lannoituksen noustessa yli 170 kg typpeä. Energiakorjattuun maitomäärään (EKM) sekä maidon rasva- ja valkuaispitoisuuteen lannoituksella ei voida vaikuttaa, sen sijaan maidon ureapitoisuus nousee. Ruutukokeessa rehuyksikkösato ja raakavalkuaispitoisuus nousevat lannoitusta lisättäessä, mutta satovaste pienenee. Aidon laitumen ry-vaste on pienempi kuin ruutukokeessa, joka johtuu siitä, että lehmä syö laitumen epätasaisesti. Aidon laitumen raakavalkuaispitoisuudet ovat suuremmat lehmän vuosien aikana ulosteina tuottaman typen vuoksi.
Tutkimuksessa selvisi, että paras satovaste laitumelta saadaan lannoitettaessa 170 kg N/ha. Vaste on silloin 6,6 ry/kg N ja rahallisesti arvo on 4,92 €/kg N. Nostettaessa lannoitusta 170 kg:sta vaste pienenee niin, ettei lannoitus enää ole kannattavaa.
Ennen kuin lannoitussuosituksia voidaan alentaa, täytyy tietää satovasteet alemmilla lannoitusmäärillä. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, millä tavalla eri lannoitustasot vaikuttavat laidunnetulla laitumella ja ruutukokeessa. Varsinaisessa laidunkokeessa Maaningalla oli kolme typpilannoitustasoa; 120, 170 ja 220 kg N/ha. Laidunkokeen lisäksi perustettiin ruutukokeita, joissa nurmi niitettiin laidunasteella ja typpilannoitustasoina käytettiin 0, 70, 120, 170, 220 ja 270 kg N/ha.
Laitumella rehuyksikkösato, ruohon raakavalkuais- ja kivennäispitoisuus, tarjolla olevan laitumen määrä sekä laidunnuspäivien lukumäärä kasvaa typpilannoitusta nostettaessa. Näiden kaikkien kohdalla vaikutus pienenee lannoituksen noustessa yli 170 kg typpeä. Energiakorjattuun maitomäärään (EKM) sekä maidon rasva- ja valkuaispitoisuuteen lannoituksella ei voida vaikuttaa, sen sijaan maidon ureapitoisuus nousee. Ruutukokeessa rehuyksikkösato ja raakavalkuaispitoisuus nousevat lannoitusta lisättäessä, mutta satovaste pienenee. Aidon laitumen ry-vaste on pienempi kuin ruutukokeessa, joka johtuu siitä, että lehmä syö laitumen epätasaisesti. Aidon laitumen raakavalkuaispitoisuudet ovat suuremmat lehmän vuosien aikana ulosteina tuottaman typen vuoksi.
Tutkimuksessa selvisi, että paras satovaste laitumelta saadaan lannoitettaessa 170 kg N/ha. Vaste on silloin 6,6 ry/kg N ja rahallisesti arvo on 4,92 €/kg N. Nostettaessa lannoitusta 170 kg:sta vaste pienenee niin, ettei lannoitus enää ole kannattavaa.