Selvitys sote-yksiköistä: Laadunarviointi puutteellisinta ostopalveluissa.
Friman, Susanna; Suominen, Sakari; Eloranta, Sini; Ikonen, Tuija (2021)
Lääkärilehti
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021101951623
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021101951623
Tiivistelmä
Lähtökohdat
Selvitimme laadunarviointia sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden toimintaprosesseissa, ostopalveluissa ja yhdyspinnoilla muiden palvelujentuottajien kanssa.
Menetelmät
Aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluilla yksiköistä, joissa käytettiin laadunhallinnan mallia. Tutkimukseen valittiin Varsinais-Suomesta kolme yliopistosairaanhoitopiirin yksikköä ja kolmen kunnan sote-yksiköt.
Tulokset
Laadunhallintamallit tukivat organisaatioiden omien toimintaprosessien laadunhallintaa. Arviointimenettelyt olivat yhteneväisiä ja kattavia. Organisaatiot tekivät yhdyspinnoillaan yhteistyötä muiden palveluntuottajien kanssa, mutta sitä ei arvioitu systemaattisesti. Laadunarvioinnin hyötynä pidettiin päällekkäisyyksien tunnistamista. Suurimmat puutteet nähtiin ostopalvelujen laadunarvioinnissa, missä yhtenäisten linjausten ja arviointikriteerien puute vaikuttaa kustannuksiin.
Päätelmät
Sosiaali- ja terveydenhuollon laadunhallinnan lainsäädäntöä ja kansallista ohjausta on täsmennettävä. Ostopalvelujen laadunarviointiin tarvitaan yhtenäiset kriteerit.
Selvitimme laadunarviointia sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden toimintaprosesseissa, ostopalveluissa ja yhdyspinnoilla muiden palvelujentuottajien kanssa.
Menetelmät
Aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluilla yksiköistä, joissa käytettiin laadunhallinnan mallia. Tutkimukseen valittiin Varsinais-Suomesta kolme yliopistosairaanhoitopiirin yksikköä ja kolmen kunnan sote-yksiköt.
Tulokset
Laadunhallintamallit tukivat organisaatioiden omien toimintaprosessien laadunhallintaa. Arviointimenettelyt olivat yhteneväisiä ja kattavia. Organisaatiot tekivät yhdyspinnoillaan yhteistyötä muiden palveluntuottajien kanssa, mutta sitä ei arvioitu systemaattisesti. Laadunarvioinnin hyötynä pidettiin päällekkäisyyksien tunnistamista. Suurimmat puutteet nähtiin ostopalvelujen laadunarvioinnissa, missä yhtenäisten linjausten ja arviointikriteerien puute vaikuttaa kustannuksiin.
Päätelmät
Sosiaali- ja terveydenhuollon laadunhallinnan lainsäädäntöä ja kansallista ohjausta on täsmennettävä. Ostopalvelujen laadunarviointiin tarvitaan yhtenäiset kriteerit.