Aikuispotilaan kohtaaminen tavanomaisissa röntgentutkimuksissa: kyselytutkimus röntgenhoitajille
Tim, Elina (2021)
Tim, Elina
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021102018806
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021102018806
Tiivistelmä
Tutkimuksen tausta ja tarkoitus: Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Tutkimuksen tarkoituksena oli kvantitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen selvittää röntgenhoitajien näkemyksiä siitä, millaista heidän työyksiköissään röntgenhoitajan ja potilaan välinen vuorovaikutus on tavanomaisiin röntgentutkimuksiin tulevien aikuisten potilaiden kohdalla. Tavanomaisiksi röntgentutkimuksiksi tässä tutkimuksessa katsotaan natiivi- ja hammasröntgentutkimukset. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa, miten kohtaamistilanteet potilaan kanssa tapahtuvat hoitajan näkökulmasta.
Aineisto ja menetelmä: Opinnäytetyöni oli määrällinen tutkimus, joka toteutettiin kyselytutkimuksena, jonka tietoperusta koostuu sanallisesta ja sanattomasta viestinnästä. Tutkimuksen aineisto kerättiin toukokuussa 2021 Webropol kyselylomakkeella, joka lähetettiin OYS:n kuvantamisen toimialueen röntgenhoitajille sähköpostin välityksellä. Diagnostiikkaosastolla on röntgenhoitajia noin 160, kyselyn saaneista röntgenhoitajista vastasi 57. Vastausprosentiksi muodostui 35,6 %. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin Webropol ohjelmalla. Avoin kysymys analysoitiin sisällön analyysillä. Tuloksia kuvailtiin sanallisesti sekä havainnollistettiin taulukoiden ja kuvioiden avulla.
Tulokset: Tutkimukseen osallistuneiden röntgenhoitajien sanallinen- ja sanaton viestintä hoitotyössä on yleisesti hyvällä tasolla, mutta säteilyasioista kertominen on melko huonoa. Vain joka kolmas röntgenhoitaja kertoo hyvin usein tai melko usein potilaalle, että tutkimuksessa käytetään säteilyä.
Vain 7 % vastaajista silloin tällöin kertovat tutkimuksesta aiheutuvan säteilyannoksen, loput 93 % kertovat erittäin harvoin tai eivät koskaan kerro potilaalle tutkimuksesta aiheutuvasta säteilyannoksesta.
Tutkimuksesta aiheutuvasta mahdollisesta säteilyn riskistä kertoo silloin tällöin tai melko usein 14 % vastaajista, loput erittäin harvoin tai ei koskaan kerro.
Johtopäätökset: Tulosten pohjalta saatiin käsitys tämänhetkisestä tilanteesta potilaan ja röntgenhoitajan välisestä vuorovaikutustilanteiden toteuttamisesta. Tuloksista selvisi, että sanallinen ja sanaton viestintä toteutuvat varsin hyvin röntgenhoitajien omasta näkökulmasta. Potilaslähtöistä hoitotyötä voidaan kuitenkin kehittää kertomalla potilaalle, että tutkimuksessa käytetään säteilyä, kertomalla säteilytutkimusten annoksesta sekä säteilyn riskeistä.
Tulosten hyödyntäminen: Potilaille tulisi kertoa säteilytutkimuksen käytöstä, annoksesta ja riskeistä ja siten kehittää asiakaskohtaamisia.
Aineisto ja menetelmä: Opinnäytetyöni oli määrällinen tutkimus, joka toteutettiin kyselytutkimuksena, jonka tietoperusta koostuu sanallisesta ja sanattomasta viestinnästä. Tutkimuksen aineisto kerättiin toukokuussa 2021 Webropol kyselylomakkeella, joka lähetettiin OYS:n kuvantamisen toimialueen röntgenhoitajille sähköpostin välityksellä. Diagnostiikkaosastolla on röntgenhoitajia noin 160, kyselyn saaneista röntgenhoitajista vastasi 57. Vastausprosentiksi muodostui 35,6 %. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin Webropol ohjelmalla. Avoin kysymys analysoitiin sisällön analyysillä. Tuloksia kuvailtiin sanallisesti sekä havainnollistettiin taulukoiden ja kuvioiden avulla.
Tulokset: Tutkimukseen osallistuneiden röntgenhoitajien sanallinen- ja sanaton viestintä hoitotyössä on yleisesti hyvällä tasolla, mutta säteilyasioista kertominen on melko huonoa. Vain joka kolmas röntgenhoitaja kertoo hyvin usein tai melko usein potilaalle, että tutkimuksessa käytetään säteilyä.
Vain 7 % vastaajista silloin tällöin kertovat tutkimuksesta aiheutuvan säteilyannoksen, loput 93 % kertovat erittäin harvoin tai eivät koskaan kerro potilaalle tutkimuksesta aiheutuvasta säteilyannoksesta.
Tutkimuksesta aiheutuvasta mahdollisesta säteilyn riskistä kertoo silloin tällöin tai melko usein 14 % vastaajista, loput erittäin harvoin tai ei koskaan kerro.
Johtopäätökset: Tulosten pohjalta saatiin käsitys tämänhetkisestä tilanteesta potilaan ja röntgenhoitajan välisestä vuorovaikutustilanteiden toteuttamisesta. Tuloksista selvisi, että sanallinen ja sanaton viestintä toteutuvat varsin hyvin röntgenhoitajien omasta näkökulmasta. Potilaslähtöistä hoitotyötä voidaan kuitenkin kehittää kertomalla potilaalle, että tutkimuksessa käytetään säteilyä, kertomalla säteilytutkimusten annoksesta sekä säteilyn riskeistä.
Tulosten hyödyntäminen: Potilaille tulisi kertoa säteilytutkimuksen käytöstä, annoksesta ja riskeistä ja siten kehittää asiakaskohtaamisia.