Asumisohjaajan ajankäyttö
Kaarakainen, Iines (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111120038
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111120038
Tiivistelmä
Opinnäytetyö sai alkunsa opinnäytetyön tekijän halusta tehostaa työtään ja vähentää tyhjäkäyntiä. Opinnäytetyö tehtiin päiväkirjamuotoisena, sillä se mahdollisti parhaiten opinnäytetyön tekemisen omasta työstä. Opinnäytetyön tekijä oli opinnäytetyön aikaan työskennellyt asumisyksikössä vuoden ja löytänyt kehittämistarpeita omasta työstään erityisesti ajankäyttöön. Opinnäytetyö tarjosi näkökulmia Sininauha Oy:n asumisyksikön asumisohjaajien käyttöön.
Asumisohjaajan työssä oli usein läsnä kiireen tunne, mutta myös tunne tyhjäkäynnistä. Se antoi viitettä pistemäisestä kuormituksesta ja tehtävien epätasaisesta jakautumisestatyöajalle. Työtehtävien jakautuminen tasaisemmin työajalle tarjosi mahdollisuuksia paneutua työtehtäviin kunnolla, kun ei tarvitse kiireellä mennä hoitamaan seuraavaa. Se saattoi lisätä työhyvinvointia, sillä kiireen tunne lisäsi stressiä ja kokemuksia alisuoriutumisesta, jos ei ollut aikaa tehdä tehtäviä niihin paneutuen. Ajankäytön organisointi ja tehostaminen mahdollisti henkilöstöresurssien optimoimisen ja vapautti resurssia henkilökohtaiseen työhön asukkaan kanssa.
Opinnäytetyössä oli tarkoitus saada nimettyä usein näkymättömiksi jääviä työtehtäviä, jolloin asumisohjaajan työn organisointi oli ylipäätään mahdollista. Etukäteen oli tiedossa tiheästi muuttuvat suunnitelmat ja asioiden hoitamisen asukasehtoisuus, joka aiheutti epävarmuuksia työn suunnittelulle. Opinnäytetyö toi esiin sen, miten paljon oma työ oli sidoksissa tiimin työskentelyyn. Itse asumisohjaus oli suurelta osin yksilötyötä, mutta yksikössä tehtiin paljon tiimityötä, joka asetti rajoja omalle työskentelylle.
Tietoperustan osalta opinnäytetyössä syvennyttiin tiimityöskentelyyn ja ajanhallinnan keinoihin. Keinoja löytyi monenlaisia ja seuraava aihe olisikin juurruttaa ne käytäntöön. Tiimin ajankäyttö jäi odottamaan lisäperehtymistä.
Asumisohjaajan työssä oli usein läsnä kiireen tunne, mutta myös tunne tyhjäkäynnistä. Se antoi viitettä pistemäisestä kuormituksesta ja tehtävien epätasaisesta jakautumisestatyöajalle. Työtehtävien jakautuminen tasaisemmin työajalle tarjosi mahdollisuuksia paneutua työtehtäviin kunnolla, kun ei tarvitse kiireellä mennä hoitamaan seuraavaa. Se saattoi lisätä työhyvinvointia, sillä kiireen tunne lisäsi stressiä ja kokemuksia alisuoriutumisesta, jos ei ollut aikaa tehdä tehtäviä niihin paneutuen. Ajankäytön organisointi ja tehostaminen mahdollisti henkilöstöresurssien optimoimisen ja vapautti resurssia henkilökohtaiseen työhön asukkaan kanssa.
Opinnäytetyössä oli tarkoitus saada nimettyä usein näkymättömiksi jääviä työtehtäviä, jolloin asumisohjaajan työn organisointi oli ylipäätään mahdollista. Etukäteen oli tiedossa tiheästi muuttuvat suunnitelmat ja asioiden hoitamisen asukasehtoisuus, joka aiheutti epävarmuuksia työn suunnittelulle. Opinnäytetyö toi esiin sen, miten paljon oma työ oli sidoksissa tiimin työskentelyyn. Itse asumisohjaus oli suurelta osin yksilötyötä, mutta yksikössä tehtiin paljon tiimityötä, joka asetti rajoja omalle työskentelylle.
Tietoperustan osalta opinnäytetyössä syvennyttiin tiimityöskentelyyn ja ajanhallinnan keinoihin. Keinoja löytyi monenlaisia ja seuraava aihe olisikin juurruttaa ne käytäntöön. Tiimin ajankäyttö jäi odottamaan lisäperehtymistä.