Osastonhoitajien resilienssi ja sen tukeminen: tutkimuksellinen kehittämistyö
Leinonen, Sini; Karjalainen, Terhi (2021)
Leinonen, Sini
Karjalainen, Terhi
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112822241
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112822241
Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveydenhuollon työkentällä muutokset ovat nykypäivää. Muutokset tuovat mukanaan epävarmuutta, stressiä ja hektisyyttä. Oman muutoskyvykkyyden eli resilienssin vahvistaminen ja ylläpitäminen parantaa omaa selviytymistä muutoksessa. Opinnäytetyömme on tutkimuksellinen kehittämistyö, jonka tavoitteena on osastonhoitajien resilienssin tukeminen ja vahvistaminen. Opinnäytetyömme tutkimuksellisen osuuden tarkoituksena oli kuvailla ja selvittää, millaiseksi osastonhoitajat kokivat resilienssinsä ja millaista tukea he kokivat tarvitsevansa resilienssikyvyn vahvistamiseen ja kehittämiseen. Opinnäytetyömme kehittämisosuuden tarkoituksena oli yhteistoiminnallisin menetelmin kehittää tutkimustuloksia hyödyntäen osastonhoitajille resilienssiä tukevia menetelmiä.
Opinnäytetyömme tietoperustassa käsittelimme työelämän murrosta sekä sosiaali- ja terveysalan uudistumista, muutosjohtamista, osastonhoitajia uudistuksen johtajina sekä tarkastelimme resilienssi-termiä useammasta eri näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisella menetelmällä. Tutkimusosuus toteutettiin haastattelemalla seitsemää Oulun yliopistollisen sairaalan osastonhoitajaa. Opinnäytetyön tutkimuksesta nousseen tiedon avulla esihenkilöt osallistettiin opinnäytetyömme kehittämisosuudessa yhteistoiminnallisin menetelmin kehittämään toimintoja resilienssin tukemiseksi. Kehittämisosuus toteutettiin ideariihi-menetelmällä Teams-yhteyden välityksellä.
Kehittämisiltapäivän tuloksena resilienssin vahvistamiseksi nousi muutama keskeinen tekijä. Näitä olivat työajoista kiinni pitäminen, työpuhelimen käytön rajaaminen työpaikalle sekä selkeät säännöt etätyön tekemiselle. Lisäksi työnkuvan selkiyttäminen, työn delegoimisen haasteellisuus sekä työn priorisointi nousivat myös esille osastonhoitajien pohdinnoissa. Merkittävimmiksi tukimuodoiksi osoittautuivat esihenkilön tuki, kollegojen tuki sekä työnohjaus, joita kaikkia koettiin olevan saatavilla liian vähäisesti.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää monin eri tavoin, esimerkiksi työterveydenhuollossa sekä osastonhoitajien ja heidän esihenkilöiden välisissä keskusteluissa. Keskeisimmistä tutkimustuloksista kirjoitimme myös artikkelin Pohjanpiiri-lehteen. Aihealue kaipaisi lisää kotimaisia esihenkilöiden ja johtajien resilienssiin kohdistuvia tutkimuksia. Aihe ja sen ajankohtaisuus ovat kiistatta hyödyllisiä, sillä esihenkilöiden venymisestä ja stressinsietämisestä on puhuttu paljon. Esihenkilöt hoitotyössä ovat miettineet alanvaihtoa useasti, ja sen vuoksi nyt olisi tärkeää kiinnittää huomiota osastonhoitajien resilienssikyvyn tukemiseen.
Opinnäytetyömme tietoperustassa käsittelimme työelämän murrosta sekä sosiaali- ja terveysalan uudistumista, muutosjohtamista, osastonhoitajia uudistuksen johtajina sekä tarkastelimme resilienssi-termiä useammasta eri näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisella menetelmällä. Tutkimusosuus toteutettiin haastattelemalla seitsemää Oulun yliopistollisen sairaalan osastonhoitajaa. Opinnäytetyön tutkimuksesta nousseen tiedon avulla esihenkilöt osallistettiin opinnäytetyömme kehittämisosuudessa yhteistoiminnallisin menetelmin kehittämään toimintoja resilienssin tukemiseksi. Kehittämisosuus toteutettiin ideariihi-menetelmällä Teams-yhteyden välityksellä.
Kehittämisiltapäivän tuloksena resilienssin vahvistamiseksi nousi muutama keskeinen tekijä. Näitä olivat työajoista kiinni pitäminen, työpuhelimen käytön rajaaminen työpaikalle sekä selkeät säännöt etätyön tekemiselle. Lisäksi työnkuvan selkiyttäminen, työn delegoimisen haasteellisuus sekä työn priorisointi nousivat myös esille osastonhoitajien pohdinnoissa. Merkittävimmiksi tukimuodoiksi osoittautuivat esihenkilön tuki, kollegojen tuki sekä työnohjaus, joita kaikkia koettiin olevan saatavilla liian vähäisesti.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää monin eri tavoin, esimerkiksi työterveydenhuollossa sekä osastonhoitajien ja heidän esihenkilöiden välisissä keskusteluissa. Keskeisimmistä tutkimustuloksista kirjoitimme myös artikkelin Pohjanpiiri-lehteen. Aihealue kaipaisi lisää kotimaisia esihenkilöiden ja johtajien resilienssiin kohdistuvia tutkimuksia. Aihe ja sen ajankohtaisuus ovat kiistatta hyödyllisiä, sillä esihenkilöiden venymisestä ja stressinsietämisestä on puhuttu paljon. Esihenkilöt hoitotyössä ovat miettineet alanvaihtoa useasti, ja sen vuoksi nyt olisi tärkeää kiinnittää huomiota osastonhoitajien resilienssikyvyn tukemiseen.