Harhaanjohtava markkinointi rikoksena
Backman, Saara (2021)
Backman, Saara
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021122090194
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021122090194
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä käsitellään harhaanjohtavaa markkinointia rikoksena. Opinnäytetyössä tutkitaan harhaanjohtavan markkinoinnin sääntelyä kansainvälisellä, kansallisella sekä myös itsesääntelyn tasolla. Tässä työssä keskitytään erityisesti yritykseltä kuluttajalle tapahtuvaan markkinointiin. Harhaanjohtavan markkinoinnin sääntelyn kannalta huomio kohdistetaan tässä työssä erityisesti rikoslakiin, jossa säädetään markkinointirikoksesta. Työn tavoitteena on tutkia harhaanjohtavaa markkinointia ja pohtia rajaa harhaanjohtavan markkinoinnin, joka ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä sekä markkinointirikoksen välillä. Työn tarkoituksena on antaa lukijalle monipuolisesti tietoa liittyen harhaanjohtavaan markkinointiin ja markkinointirikokseen. Työssä perehdytään ensin lainvastaiseen harhaanjohtavaan markkinointiin, jolla johdatetaan lukija harhaanjohtavaan markkinointiin rikoksena. Perehtyminen harhaanjohtavaan markkinointiin kokonaisuudessaan auttaa ymmärtämään rajan harhaanjohtavan markkinoinnin, joka ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä sekä markkinointirikoksen välillä.
Työn teoreettinen viitekehys aloitetaan markkinoinnin sääntelyllä, jonka jälkeen aletaan tutkimaan harhaanjohtavaa markkinointia. Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ssä kielletään harhaanjohtavien tai totuudenvastaisten tietojen antaminen markkinoinnissa tai asiakassuhteessa. Markkinoinnin harhaanjohtavuudesta säädetään rikoslaissa 30 luvun 1 §:ssä. Kyseisen pykälän mukaisesti markkinointirikoksella tarkoitetaan menettelyä, jossa annetaan markkinoinnin kohderyhmän kannalta merkityksellisiä harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia tietoja.
Opinnäytetyössä käsitellään oikeustapauksia liittyen harhaanjohtavaan markkinointiin. Markkinaoikeuden päätöksessä MAO:185/13 annetaan kieltopäätös harhaanjohtavuudesta ja korkeimman oikeuden päätöksessä KKO:2003:88 annetaan tuomio markkinointirikoksesta. Osana opinnäytetyötä on tuotettu myös kyselytutkimus liittyen harhaanjohtavaan markkinointiin ja markkinointirikokseen. Kyselyn tuloksista käy ilmi, että harhaanjohtavan markkinoinnin esiintyminen on hyvin yleistä. Kuluttajat eivät kuitenkaan ole kyselyn tulosten perusteella tietoisia markkinointirikoksesta. Tulokset johdattavat pohtimaan markkinointirikoksen harvinaisuutta ja sitä, miksi harhaanjohtava markkinointi on niin yleistä, mutta markkinointirikokset ovat niin harvinaisia. Markkinoinnin harhaanjohtavuudesta säädetään useassa asetuksessa, direktiivissä ja laissa. Markkinoinnin harhaanjohtavuutta valvotaan usean eri tahon toimesta. Markkinaoikeudessa annetaan kieltopäätöksiä harhaanjohtavasta menettelystä markkinoinnissa. Yleisien tuomioistuinten käsiteltäväksi lainvastainen harhaanjohtava markkinointi päätyy kuitenkin harvoin ja vuonna 2020 syyttäjälle ilmoitettiin vain viidestä markkinointirikoksesta.
Opinnäytetyön osana tuotetun kyselyn vastaukset antavat suuntaa siitä, että kuluttajat eivät puutu havaitsemaansa harhaanjohtavaan markkinointiin usein. Kuluttajien tietämystä siitä, miten harhaanjohtavaan markkinointiin voi itse puuttua, tulisi lisätä. Myös kuluttajien tietämystä markkinointirikosta kohtaan tulisi lisätä. Näin harhaanjohtavan markkinoinnin esiintyminen voisi vähentyä.
Työn teoreettinen viitekehys aloitetaan markkinoinnin sääntelyllä, jonka jälkeen aletaan tutkimaan harhaanjohtavaa markkinointia. Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ssä kielletään harhaanjohtavien tai totuudenvastaisten tietojen antaminen markkinoinnissa tai asiakassuhteessa. Markkinoinnin harhaanjohtavuudesta säädetään rikoslaissa 30 luvun 1 §:ssä. Kyseisen pykälän mukaisesti markkinointirikoksella tarkoitetaan menettelyä, jossa annetaan markkinoinnin kohderyhmän kannalta merkityksellisiä harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia tietoja.
Opinnäytetyössä käsitellään oikeustapauksia liittyen harhaanjohtavaan markkinointiin. Markkinaoikeuden päätöksessä MAO:185/13 annetaan kieltopäätös harhaanjohtavuudesta ja korkeimman oikeuden päätöksessä KKO:2003:88 annetaan tuomio markkinointirikoksesta. Osana opinnäytetyötä on tuotettu myös kyselytutkimus liittyen harhaanjohtavaan markkinointiin ja markkinointirikokseen. Kyselyn tuloksista käy ilmi, että harhaanjohtavan markkinoinnin esiintyminen on hyvin yleistä. Kuluttajat eivät kuitenkaan ole kyselyn tulosten perusteella tietoisia markkinointirikoksesta. Tulokset johdattavat pohtimaan markkinointirikoksen harvinaisuutta ja sitä, miksi harhaanjohtava markkinointi on niin yleistä, mutta markkinointirikokset ovat niin harvinaisia. Markkinoinnin harhaanjohtavuudesta säädetään useassa asetuksessa, direktiivissä ja laissa. Markkinoinnin harhaanjohtavuutta valvotaan usean eri tahon toimesta. Markkinaoikeudessa annetaan kieltopäätöksiä harhaanjohtavasta menettelystä markkinoinnissa. Yleisien tuomioistuinten käsiteltäväksi lainvastainen harhaanjohtava markkinointi päätyy kuitenkin harvoin ja vuonna 2020 syyttäjälle ilmoitettiin vain viidestä markkinointirikoksesta.
Opinnäytetyön osana tuotetun kyselyn vastaukset antavat suuntaa siitä, että kuluttajat eivät puutu havaitsemaansa harhaanjohtavaan markkinointiin usein. Kuluttajien tietämystä siitä, miten harhaanjohtavaan markkinointiin voi itse puuttua, tulisi lisätä. Myös kuluttajien tietämystä markkinointirikosta kohtaan tulisi lisätä. Näin harhaanjohtavan markkinoinnin esiintyminen voisi vähentyä.