Kustannus ja riski-analyysi komponentti toimituksista
Tervo, Juho (2022)
Tervo, Juho
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204114878
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204114878
Tiivistelmä
Tavoitteena tutkimuksessa on löytää toimintamalli, jossa kustannukset ja riskit ovat tasapainossa. Lisäksi tarkoituksena on että kuljetuskustannukset saadaan minimoitua kuljetuserien määrän osalta. Menetelmänä käytetään kustannus ja riskianalyysia. Analyysien toteuttamiseen käytetään aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja työntekijä haastattelua. Analyyseja vertaamalla selviää paras toimintamalli, jossa riskit ja kustannukset ovat tasapainossa. Riskien osalta ei haluta, että yrityksen riskinsietokyky ylittyy, mutta kuitenkin samalla yritetään saada kustannukset mahdollisimman alhaisiksi.
Kustannusanalyysissa laskettiin, että toimituksen kierrättäminen yrityksen oman varaston kautta synnyttää yleensä ylimääräisiä kuljetuskustannuksia noin 100–200 euron verran koneikkoa kohden. On myös tärkeää huomioida, ettei osaa massatavarasta tilata toimittajalta koneikkoja varten, vaan massatavaraa tulee myös omasta varastosta. Nämä tavarat lähtevät joka tapauksessa yrityksen omasta varastosta. Riskianalyysi osoitti, että massatavaran osalta, joihin kuuluu pienet komponentit, on riskin vakavuus ja todennäköisyys pieni, varsinkin nykyisellä vuosittaisella valmistusvolyymilla. Suuret pääkomponentit synnyttävät suuremman riskin, mikäli niitä ei tarkisteta laadun osalta. Tulokset kustannusten minimoinnista kuljetuserien takia on täysin riippuvainen myyntiaikataulusta.
Tutkimuksesta voi päätellä, että riskien näkökulmasta massatavaran suoratoimitus toimittajalta alihankkijalle on hyväksyttävää. Nämä komponentit ovat kuitenkin hyvin pieni osa kuljetuskustannuksista, sillä rahdituspainosta suurin osa on pääkomponenteista syntyvää. Tästä tulevat säästöt ovat siis minimaaliset, mutta nykyisellä valmistusvolyymilla riskit ovat lähes olemattomat. Loppupäätelmänä massatavaran voisi toimittaa suoraan alihankkijalle, mikäli yritys ei halua saada kokonaisuutta ensin yhteen paikkaan. Näin ollen voidaan olla varmoja ettei puutteita ole. Pääkomponenteissa riskin vakavuus on sen verran suuri, ettei riskejä voida hyväksyä pienelläkään todennäköisyydellä. Pääkomponenttien toimituksesta saisi isoimman säästön kuljetuskustannuksiin, mutta nykyisellä volyymilla vuositasolla se olisi kuitenkin vain noin reilu 1000 euroa. Kuljetuserien määrään vaikuttaminen onnistuu vain pidentämällä myyntiaikataulua. Myyntiaikataulusta huolimatta toimittajalta voi aina tulla muutoksia toimitusten aikatauluun. Tärkeintä on miettiä kannattaako komponentteja lähettää kahdessa erässä, mikäli jo valmiina olevilla komponenteilla saadaan aloitettua koneikon kokoonpano. Pyritään siis yhteen toimitukseen ja hyödyt punnitsemalla on kaksi toimituserääkin hyväksyttävissä.
Kustannusanalyysissa laskettiin, että toimituksen kierrättäminen yrityksen oman varaston kautta synnyttää yleensä ylimääräisiä kuljetuskustannuksia noin 100–200 euron verran koneikkoa kohden. On myös tärkeää huomioida, ettei osaa massatavarasta tilata toimittajalta koneikkoja varten, vaan massatavaraa tulee myös omasta varastosta. Nämä tavarat lähtevät joka tapauksessa yrityksen omasta varastosta. Riskianalyysi osoitti, että massatavaran osalta, joihin kuuluu pienet komponentit, on riskin vakavuus ja todennäköisyys pieni, varsinkin nykyisellä vuosittaisella valmistusvolyymilla. Suuret pääkomponentit synnyttävät suuremman riskin, mikäli niitä ei tarkisteta laadun osalta. Tulokset kustannusten minimoinnista kuljetuserien takia on täysin riippuvainen myyntiaikataulusta.
Tutkimuksesta voi päätellä, että riskien näkökulmasta massatavaran suoratoimitus toimittajalta alihankkijalle on hyväksyttävää. Nämä komponentit ovat kuitenkin hyvin pieni osa kuljetuskustannuksista, sillä rahdituspainosta suurin osa on pääkomponenteista syntyvää. Tästä tulevat säästöt ovat siis minimaaliset, mutta nykyisellä valmistusvolyymilla riskit ovat lähes olemattomat. Loppupäätelmänä massatavaran voisi toimittaa suoraan alihankkijalle, mikäli yritys ei halua saada kokonaisuutta ensin yhteen paikkaan. Näin ollen voidaan olla varmoja ettei puutteita ole. Pääkomponenteissa riskin vakavuus on sen verran suuri, ettei riskejä voida hyväksyä pienelläkään todennäköisyydellä. Pääkomponenttien toimituksesta saisi isoimman säästön kuljetuskustannuksiin, mutta nykyisellä volyymilla vuositasolla se olisi kuitenkin vain noin reilu 1000 euroa. Kuljetuserien määrään vaikuttaminen onnistuu vain pidentämällä myyntiaikataulua. Myyntiaikataulusta huolimatta toimittajalta voi aina tulla muutoksia toimitusten aikatauluun. Tärkeintä on miettiä kannattaako komponentteja lähettää kahdessa erässä, mikäli jo valmiina olevilla komponenteilla saadaan aloitettua koneikon kokoonpano. Pyritään siis yhteen toimitukseen ja hyödyt punnitsemalla on kaksi toimituserääkin hyväksyttävissä.