Haavatyöryhmän jäsenten näkemykset haavanhoidon verkko-koulutuksesta
Honkala, Maria (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204125049
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204125049
Tiivistelmä
Terveydenhuoltolaki (30.12.2010/1326) sisältämää 8 §:n laatu ja potilasturvallisuus, jonka mukaan terveydenhuollon prosessin tulee pohjautua näyttöön sekä hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Terveydenhuollossa laadukkaan hoidon tulee olla turvallista, uusimpaan näyttöön pohjautuvaa ja asianmukaisesti toteutettua. OECD:n raportin mukaan haittatapahtumana painehaavat ovat kolmanneksi eniten kustannuksia aiheuttavia (Slawomirski, Auraaen, Klazinga 2017). Hoitokäytänteiden kehittämiseksi uusimman näyttöön perustuvan tiedon mukaiseksi tarvitsemme hoitohenkilökunnan jatkuvaa koulutusta.
Terveydenhuollossa jokaisella ammattilaisella on eettinen velvollisuus ja vastuu huolehtia oman ammattitaitonsa ajankohtaisuudesta ja kehittämisestä osallistumalla aktiivisesti täydennyskoulutuksiin. Terveydenhuollonorganisaation on kannustettava koulutukseen osallistumista järjestämällä mahdollisuus osallistua täydennyskoulutuksiin ja antamalla taloudellista sekä työajallista resurssia koulutusten toteuttamiseen. (STM 2004.) Kaikille terveydenhuoltoalalla työskenteleville ammattilaisille tulee tarjota mahdollisuus säännölliseen täydennyskoulutukseen sosiaali-, terveys, ja kasvatusalan koulutettujen ammattiliiton (Tehy) 2019 julkaisemien koulutuspoliittisten linjausten mukaan.
Verkkokoulutuksen osuus kaikesta täydennyskoulutuksesta on kasvanut viimeisten vuosien aikana voimakkaasti terveydenhuoltoalalla, sillä verkkokoulutus takaa vaivattoman koulutusympäristön, teoreettisen tiedon suuren määrän opettamisen mahdollisuuden sekä suuret koot koulutettavien määrässä. Covid19 pandemia on lisännyt verkkokoulutusten määrää entisestään. Näkemyksiä verkkokoulutuksesta koulutettavan näkökulmasta ei ole terveydenhuollossa kuitenkaan juurikaan tutkittu.
Opinnäytetyössä selvitettiin Kangasala-Pälkäne alueen haavatyöryhmän jäsenten näkemyksiä luomastani haavahoidon verkkokoulutuksesta. Koulutuksen aiheena painehaavojen tunnistaminen, ennaltaehkäisy ja hoitaminen. Verkkokoulutukseen sisältyi tentti, jonka läpäisemällä sai koulutuksen suoritettua. Verkkokurssin suorittamisen jälkeen haavatyöryhmän jäsenet osallistuivat tutkimukseen heidän näkemyksistään verkkokoulutuksesta koulutusmuotona. Tutkimukseen osallistuneet vastasivat tutkimuskysymyksiin, joiden avulla kartoitin heidän näkemyksiään haavanhoidon verkkokoulutuksesta.
Tutkimustuloksissa nousi esiin näkemys siitä, että verkkokoulutus on nykyaikainen koulutusmuoto. Verkkokoulutus on hyvä työkalu ja mahdollisuus jakaa uusinta näyttöön perustuvaa tietoa ja jalkauttaa eli implementoida toimintatavat käytäntöön. Verkkokoulutuksen nähtiin sujuvoittavan ja helpottavan uusien terveydenhuollon työtekijöiden perehdytystä. Kustannustehokkaan koulutusmuotona verkkokoulutus nähtiin esimerkiksi matkakulujen puuttumisena ja suurein koulutettavien määrän mahdollistajana. Verkkokoulutuksen oleminen ajasta ja paikasta riippumaton, nähtiin sekä positiivisena että negatiivisena asiana. Verkkokoulutuksen positiivisina puolina nähtiin verkkokoulutuksen mahdollisuus käydä läpi omassa tahdissa ja omassa aikataulussa, verkkokoulutuksen ei nähty kuluttavan turhaa työaikaa. Verkkokoulutus nähtiin tutkimustulosten valossa olevan hyvä työkalu sekä vahvistavat työntekijöiden jatkuvaa oppimista. Ongelmana nousi työajan puute verkkokoulutuksen käymiseen, verkkokoulutusta ei tulisi käytyä omalla ajalla.
Terveydenhuollossa jokaisella ammattilaisella on eettinen velvollisuus ja vastuu huolehtia oman ammattitaitonsa ajankohtaisuudesta ja kehittämisestä osallistumalla aktiivisesti täydennyskoulutuksiin. Terveydenhuollonorganisaation on kannustettava koulutukseen osallistumista järjestämällä mahdollisuus osallistua täydennyskoulutuksiin ja antamalla taloudellista sekä työajallista resurssia koulutusten toteuttamiseen. (STM 2004.) Kaikille terveydenhuoltoalalla työskenteleville ammattilaisille tulee tarjota mahdollisuus säännölliseen täydennyskoulutukseen sosiaali-, terveys, ja kasvatusalan koulutettujen ammattiliiton (Tehy) 2019 julkaisemien koulutuspoliittisten linjausten mukaan.
Verkkokoulutuksen osuus kaikesta täydennyskoulutuksesta on kasvanut viimeisten vuosien aikana voimakkaasti terveydenhuoltoalalla, sillä verkkokoulutus takaa vaivattoman koulutusympäristön, teoreettisen tiedon suuren määrän opettamisen mahdollisuuden sekä suuret koot koulutettavien määrässä. Covid19 pandemia on lisännyt verkkokoulutusten määrää entisestään. Näkemyksiä verkkokoulutuksesta koulutettavan näkökulmasta ei ole terveydenhuollossa kuitenkaan juurikaan tutkittu.
Opinnäytetyössä selvitettiin Kangasala-Pälkäne alueen haavatyöryhmän jäsenten näkemyksiä luomastani haavahoidon verkkokoulutuksesta. Koulutuksen aiheena painehaavojen tunnistaminen, ennaltaehkäisy ja hoitaminen. Verkkokoulutukseen sisältyi tentti, jonka läpäisemällä sai koulutuksen suoritettua. Verkkokurssin suorittamisen jälkeen haavatyöryhmän jäsenet osallistuivat tutkimukseen heidän näkemyksistään verkkokoulutuksesta koulutusmuotona. Tutkimukseen osallistuneet vastasivat tutkimuskysymyksiin, joiden avulla kartoitin heidän näkemyksiään haavanhoidon verkkokoulutuksesta.
Tutkimustuloksissa nousi esiin näkemys siitä, että verkkokoulutus on nykyaikainen koulutusmuoto. Verkkokoulutus on hyvä työkalu ja mahdollisuus jakaa uusinta näyttöön perustuvaa tietoa ja jalkauttaa eli implementoida toimintatavat käytäntöön. Verkkokoulutuksen nähtiin sujuvoittavan ja helpottavan uusien terveydenhuollon työtekijöiden perehdytystä. Kustannustehokkaan koulutusmuotona verkkokoulutus nähtiin esimerkiksi matkakulujen puuttumisena ja suurein koulutettavien määrän mahdollistajana. Verkkokoulutuksen oleminen ajasta ja paikasta riippumaton, nähtiin sekä positiivisena että negatiivisena asiana. Verkkokoulutuksen positiivisina puolina nähtiin verkkokoulutuksen mahdollisuus käydä läpi omassa tahdissa ja omassa aikataulussa, verkkokoulutuksen ei nähty kuluttavan turhaa työaikaa. Verkkokoulutus nähtiin tutkimustulosten valossa olevan hyvä työkalu sekä vahvistavat työntekijöiden jatkuvaa oppimista. Ongelmana nousi työajan puute verkkokoulutuksen käymiseen, verkkokoulutusta ei tulisi käytyä omalla ajalla.