Rangaistuskäytäntö henkirikoksissa
Juvani, Jasmin (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204255901
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204255901
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia henkirikoksia eli murhaa, tappoa, surmaa, lapsensurmaa, kuolemantuottamusta sekä pahoinpitelyn ja kuolemantuottamuksen rikosnimikeyhdistelmää. Henkirikos on aina rangaistava teko. Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia Suomen rangaistuskäytäntöä henkirikoksissa sekä sitä, millaisista eri tekijöistä rangaistuksen mittaamisen arviointi koostuu.
Opinnäytetyö noudattaa perinteisen raportoinnin rakennetta. Työn tavoitteena on ymmärtää mitä henkirikokset ovat sekä miten henkirikosten rangaistavuuden mittaaminen tapahtuu ja millaisia rangaistuksia eri henkirikoksille asetetaan. Työ sisältää korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä sekä hovioikeuden ratkaisuja, joiden avulla on pystytty tarkastelemaan, millaisia rangaistuksia erityyppisistä henkirikoksista on asetettu.
Työssä käytetyn teorian aineistona on rikoslaki, Suomen perustuslaki sekä alan kirjallisuus. Opinnäytetyössä on avattu rikosnimikkeet murha, tappo, surma, lapsensurma, kuolemantuottamus sekä pahoinpitelyn ja kuolemantuottamuksen rikosnimikeyhdistelmä, jotta henkirikosten laaja kirjo saadaan tuotua esille. Edellä mainittujen käsitteiden lisäksi työssä avataan itse rangaistuskäytäntö kokonaisuudessaan.
Henkirikosten rikosnimikkeitä on useita, mikä tarkoittaa sitä, että myös rangaistuksia on monenlaisia. Henkirikoksesta asetetaan aina rangaistus, mutta rangaistuksen mittaamisen arvioinnissa on omat haasteensa. Henkirikos on harvoin yksiselitteinen, minkä vuoksi on tarkasteltava minkä henkirikoksen tunnusmerkistön tapaus täyttää ja vielä tässä vaiheessakin henkirikoksen rangaistavuuden mittaaminen vaatii paljon arviointia. Tästä syystä myöskään itse rangaistus ei ole yksiselitteinen, vaan jokainen tapaus sekä rangaistus on omalaatuisensa. Pelkän rikoslain avulla ei voida ratkaista yhtään tapausta, sillä se jättää paljon tulkinnan varaan. Laki ei milloinkaan ole yksiselitteinen ja tarkka eikä laista suoraan voi löytää ratkaisua.
Opinnäytetyön tavoite on tuoda esille Suomen rangaistuskäytännön rakenne, josta selviää pohja henkirikosten rangaistuksen mittaamisen arvioinnille.
Opinnäytetyö noudattaa perinteisen raportoinnin rakennetta. Työn tavoitteena on ymmärtää mitä henkirikokset ovat sekä miten henkirikosten rangaistavuuden mittaaminen tapahtuu ja millaisia rangaistuksia eri henkirikoksille asetetaan. Työ sisältää korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä sekä hovioikeuden ratkaisuja, joiden avulla on pystytty tarkastelemaan, millaisia rangaistuksia erityyppisistä henkirikoksista on asetettu.
Työssä käytetyn teorian aineistona on rikoslaki, Suomen perustuslaki sekä alan kirjallisuus. Opinnäytetyössä on avattu rikosnimikkeet murha, tappo, surma, lapsensurma, kuolemantuottamus sekä pahoinpitelyn ja kuolemantuottamuksen rikosnimikeyhdistelmä, jotta henkirikosten laaja kirjo saadaan tuotua esille. Edellä mainittujen käsitteiden lisäksi työssä avataan itse rangaistuskäytäntö kokonaisuudessaan.
Henkirikosten rikosnimikkeitä on useita, mikä tarkoittaa sitä, että myös rangaistuksia on monenlaisia. Henkirikoksesta asetetaan aina rangaistus, mutta rangaistuksen mittaamisen arvioinnissa on omat haasteensa. Henkirikos on harvoin yksiselitteinen, minkä vuoksi on tarkasteltava minkä henkirikoksen tunnusmerkistön tapaus täyttää ja vielä tässä vaiheessakin henkirikoksen rangaistavuuden mittaaminen vaatii paljon arviointia. Tästä syystä myöskään itse rangaistus ei ole yksiselitteinen, vaan jokainen tapaus sekä rangaistus on omalaatuisensa. Pelkän rikoslain avulla ei voida ratkaista yhtään tapausta, sillä se jättää paljon tulkinnan varaan. Laki ei milloinkaan ole yksiselitteinen ja tarkka eikä laista suoraan voi löytää ratkaisua.
Opinnäytetyön tavoite on tuoda esille Suomen rangaistuskäytännön rakenne, josta selviää pohja henkirikosten rangaistuksen mittaamisen arvioinnille.