Kiintymyssuhteen syntymiseen saatu tuki perhehoitajan näkökulmasta tarkasteltuna
Lehmusketo-Ahola, Hannele (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204255900
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204255900
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää perhehoitajien omakohtaisia kokemuksia kiintymyssuhteen muodostamisesta sijoitettuun lapseen perhehoitajan näkökulmasta tarkasteltuna. Tällä tarkoitetaan siis niitä tekijöitä ja/tai mekanismeja, jotka tukevat kiintymyssuhteen muodostumista, haittaavat sitä tai jopa estävät kiintymyssuhteen muodostumisen. Tämän lisäksi nostettiin näkyville perhehoitajien ajatuksia siitä, millainen tuki olisi heidän omasta mielestään hyödyllistä ja heidän työtään tukevaa. Samalla esiteltiin Tampereen Perhehoito Luotsin SYVÄ-valmennusta, jolla lähdettiin vastaamaan perhehoitajien kiintymyssuhdetyöskentelyn tarpeeseen.
Teoriaosuus koostuu kiintymyssuhdeteoriasta, kiintymyssuhteesta, kiintymyssuhteen ongelmista, perhehoidon sekä Tampereen Perhehoito Luotsin esittelystä. Näiden käsitteiden merkitykset avattiin teoreettisen taustan yhteydessä. Kiintymyssuhde on termi mitä käytetään silloin, kun puhutaan perhehoitajan ja sijoitetun lapsen suhteen muodostumisesta, joten tässä sitä käytetään erilaisia perhehoitajan ja sijaisvanhemman välisiä suhteita kuvaamaan. Opinnäytetyössä paneudutaan pohtimaan nimenomaan tämän suhteen laatua ja merkitystä, eli millaisina prosesseina kiintymyssuhteen muodostuminen koetaan. Julkaisussa sekä keskusteluissa puhutaan usein sijaisvanhemmista tai merkitykseltään vastaavasti perhehoitajista. Tässä työssä käytettiin termiä perhehoitaja.
Johtopäätöksenä nousee esille arjen merkittävät asiat, joihin liittyviä käytäntöjä muuttamalla voidaan tukea perhehoitajia tehtävässään. Näitä asioita on muun muassa avoin puhe sosiaalityöntekijän ja perhehoitajan välillä, lapsen asettumisen vahva tuki lapsen muuttaessa perheeseen, riittävä palautuminen perhehoitajalle, eli lomitusperheiden järjestäminen perhehoitajille ja toimiva vertaistuki sekä perhehoitajien saaman alkukoulutuksen jälkeen mahdollisuus riittävään lisäkoulutukseen. Lisäksi voi todeta, että perhehoitajan saama tuki näyttäytyy merkityksellisenä sijoitetun lapsen kannalta. Merkittävät pulmat kiintymyssuhteen muodostamisessa näyttävät vaarantavan sijoituksen onnistumista ja pahimmassa tapauksessa johtavat sijoituksen purkautumiseen.
Teoriaosuus koostuu kiintymyssuhdeteoriasta, kiintymyssuhteesta, kiintymyssuhteen ongelmista, perhehoidon sekä Tampereen Perhehoito Luotsin esittelystä. Näiden käsitteiden merkitykset avattiin teoreettisen taustan yhteydessä. Kiintymyssuhde on termi mitä käytetään silloin, kun puhutaan perhehoitajan ja sijoitetun lapsen suhteen muodostumisesta, joten tässä sitä käytetään erilaisia perhehoitajan ja sijaisvanhemman välisiä suhteita kuvaamaan. Opinnäytetyössä paneudutaan pohtimaan nimenomaan tämän suhteen laatua ja merkitystä, eli millaisina prosesseina kiintymyssuhteen muodostuminen koetaan. Julkaisussa sekä keskusteluissa puhutaan usein sijaisvanhemmista tai merkitykseltään vastaavasti perhehoitajista. Tässä työssä käytettiin termiä perhehoitaja.
Johtopäätöksenä nousee esille arjen merkittävät asiat, joihin liittyviä käytäntöjä muuttamalla voidaan tukea perhehoitajia tehtävässään. Näitä asioita on muun muassa avoin puhe sosiaalityöntekijän ja perhehoitajan välillä, lapsen asettumisen vahva tuki lapsen muuttaessa perheeseen, riittävä palautuminen perhehoitajalle, eli lomitusperheiden järjestäminen perhehoitajille ja toimiva vertaistuki sekä perhehoitajien saaman alkukoulutuksen jälkeen mahdollisuus riittävään lisäkoulutukseen. Lisäksi voi todeta, että perhehoitajan saama tuki näyttäytyy merkityksellisenä sijoitetun lapsen kannalta. Merkittävät pulmat kiintymyssuhteen muodostamisessa näyttävät vaarantavan sijoituksen onnistumista ja pahimmassa tapauksessa johtavat sijoituksen purkautumiseen.