Hanketoiminnan johtaminen ja toimenkuvamuutosten vaikutukset johtamiseen

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten kohdeorganisaation projekti- ja hankepäälliköt kokevat hankkeiden johtamisen. Tavoitteena oli tutkia myös, miten vuotta aikaisemmin käyttöönotetut ja uudistetut hakejohdon toimenkuvamuutokset olivat vaikuttaneet heidän työskentelyynsä.

Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta ja tietoa kerättiin teemahaastatteluin. Tietoperusta opinnäytetyössä koostui muutosjohtamisen, projektijohtamisen, itsensä johtamisen sekä itsemääräämisen teorioista. Kohdeorganisaatiossa johdetaan useita kymmeniä hankkeita vuosittain, joita rahoitetaan eri rahoittajilta saaduilla avustuksilla sekä organisaation omarahoituksella.

Tutkimustulokset osoittivat, että kohdeorganisaatio koettiin vahvana hankeorganisaationa, jonka rakenne tukee pääsääntöisesti myönteisesti hankkeiden johtamista. Organisaation koko nähtiin myös haasteena, erityisesti hankkeiden aloitusvaiheessa, jolloin hankkeen projektipäällikkö olisi erityisesti tarvinnut apua löytääkseen isosta organisaatiosta kaiken tarvitsemansa. Toisaalta perehdyttäjän roolissa koettiin mahdottomana pystyä kertomaan kaikkea heti. Projekti- ja hankepäälliköt kokivat pystyvänsä vaikuttamaan hankkeisiin liittyvään päätöksentekoon hyvin ja viestintä oman tiimin ja yksikön sisällä koettiin pääsääntöisesti olevan hyvää, jopa parantunut aikaisemmasta. Rahoittajayhteistyö nähtiin vuorovaikutteisena ja myönteisenä. Hankeorganisaation yksiköiden välille kaivattiin enemmän yhteistyötä ja innovointia, koska nähtiin, että vertaistuen, tiedon ja osaamisen jakamisen avulla voitaisiin saavuttaa parempaa laadullista ja taloudellista hanketoimintaa.

Toimenkuvien uudistamisen koettiin tuoneen työskentelyyn pääasiallisesti positiivisia vaikutuksia, mm. vastuiden selkeytymistä. Haastatteluista ilmeni myös, ettei muutosten viestintä ollut saavuttanut kaikkia haastateltavia ja muutoksen viestimisessä olisi ollut selkeyttämisen varaa. Haastatteluista nousi toimenkuvamuutosten käytäntöön viemisen keskeneräisyys sekä uudistamisen yhteydessä otettujen uusien hankejohtamiseen liittyvien hanketalousjärjestelmien koulutustarve.

Hankeorganisaatioiden yksiköiden yhteistyön lisäämisellä vahvistettaisiin projektipäälliköiden yhteenkuuluvuutta. Perehdyttämiseen, rekrytointiin ja järjestelmien koulutukseen panostamalla tuettaisiin itsemääräämisteorian mukaisia perustarpeita, joiden avulla parannettaisiin suoriutumista ja hyvinvointia työssä.