Vuorovaikutusmenetelmiä ja käytäntöjä lastensuojelun sijaishuollon erityisyksikössä

Abstract

Tämä opinnäytetyö tuo esiin lastensuojelun sijaishuollon erityisyksikössä käytettäviä vuorovaikutusmenetelmiä ja avaa nykyaikaisen lastensuojelun laitostyön käytäntöjä. Lastensuojelutyö on kehittynyt terapeuttisempaan suuntaan. Asiantuntijakeskeisen työotteen rinnalle ja sitä korvaamaan on noussut asiakaslähtöisiä käytäntöjä. Asiakaslähtöisyydessä asiakkaan kokemusmaailma korostuu ja lähtökohtana työskentelyssä on asiakkaan tarpeiden määrittely. Systeeminen työote on myös tärkeä osa tämän päivän lastensuojelua. Nuori käsitetään osana erilaisia systeemejä, kuten perhettä, koulua, kaveripiiriä tai harrastuksia. Huomioimalla eri systeemit hoidon osana saavutetaan paras kokonaisvaltainen hoitotulos. Vuorovaikutus nuoren kanssa perustuu dialogisuuteen ja voimavarakeskeisyyteen. Dialogisessa hoitotyössä olennaista ovat kohtaamisen hetket ja ammatillisesta tietämisestä luopuminen. Empaattinen kohtaaminen asiakkaan kanssa luo asiakkaalle kokemuksen kohdatuksi ja kuulluksi tulemisesta ja kannustaa häntä kertomaan lisää. Voimavarakeskeisyys keskittää huomiota asiakkaan kykyihin ja keinoihin ongelmanratkaisussa. Voimavarat suojaavat kuormittavilta tekijöiltä.

Opinnäytetyö on päiväkirjamuotoinen. Se koostuu kymmenen viikon aikana tehdyistä päiväkirjamerkinnöistä liittyen työhöni lastensuojelun sijaishuollon erityisyksikössä. Yksikkö, jossa työskentelen, on suunnattu 13-17-vuotiaille nuorille, joilla on neuropsykiatrisia diagnooseja, kuten ADHD tai autismin kirjon häiriöitä, mielenterveyden ongelmia tai vakavia haasteita arjen hallinnassa. Päiväkirjamerkintöjen lomassa tarkastelen viikkoteemoja kirjallisten lähteiden avulla ja reflektoin työssäni käytyjä keskusteluita ja muita tapahtuneita asioita niiden kautta.