Koronan vaikutus kriisityöhön : Itä-Uudenmaan sosiaali- ja kriisipäivystys.
Kåhre, Ronja (2022)
Kåhre, Ronja
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022061317588
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022061317588
Tiivistelmä
Tein opinnäytetyöni koronan vaikutuksesta kriisityöhön Itä-Uudenmaan sosiaali- ja kriisipäivystyksessä. Aloitin opinnäytetyöni keväällä 2020 ja saatoin sen loppuun keväällä 2022. Korona, virallisesti COVID-19 kosketti maailmanlaajuisesti kaikkia.
Opinnäytetyön tein kyselynä. Kyselylomakkeessa oli kolme kysymystä, joista ensimmäisessä kartoitettiin, onko työntekijä pitkäaikainen vai uusi. Kahdessa muussa kysymyksessä tutkin suoranaisesti sitä, kuinka korona on vaikuttanut kriisityöhön Itä-Uudenmaan yksikössä.
Haasteena oli lyhyt aikaväli ja vasta uusi, maailmalle levinnyt pandemia, josta ei tiedetty vielä juuri mitään. Sanoisin, että vasta kuukausien jälkeen alkoi näkymään ns. ”jälkipyykki”, joka jatkuu edelleen.
Koronan alkuvaiheessa sosiaali- ja kriisipäivystyksessä oli kyselyn mukaan odottava tunnelma. Työntekijät odottivat kriisiasiakkaiden määrän nousevan räjähdysmäisesti ja tilanteen eskaloituvan, mutta oikeasti olikin tyyntä ennen myrskyä. Yksittäisiä puheluita koronaan liittyen tuli ja korona-ahdinkoa oli havaittavissa asiakkaissa, mutta suoranainen kriisityö ei lisääntynyt juurikaan.
Vastauksista nousi esille, että jo ennestään tuentarpeessa olevilla, kriisiavun ja kriisituen tarve kasvoi merkittävästi koronan keskellä, sillä esimerkiksi keväällä 2020, ei mielenterveyskuntoutujille suunnattuja yhteisöllisiä palveluita ollut auki.
Opinnäytetyön tein kyselynä. Kyselylomakkeessa oli kolme kysymystä, joista ensimmäisessä kartoitettiin, onko työntekijä pitkäaikainen vai uusi. Kahdessa muussa kysymyksessä tutkin suoranaisesti sitä, kuinka korona on vaikuttanut kriisityöhön Itä-Uudenmaan yksikössä.
Haasteena oli lyhyt aikaväli ja vasta uusi, maailmalle levinnyt pandemia, josta ei tiedetty vielä juuri mitään. Sanoisin, että vasta kuukausien jälkeen alkoi näkymään ns. ”jälkipyykki”, joka jatkuu edelleen.
Koronan alkuvaiheessa sosiaali- ja kriisipäivystyksessä oli kyselyn mukaan odottava tunnelma. Työntekijät odottivat kriisiasiakkaiden määrän nousevan räjähdysmäisesti ja tilanteen eskaloituvan, mutta oikeasti olikin tyyntä ennen myrskyä. Yksittäisiä puheluita koronaan liittyen tuli ja korona-ahdinkoa oli havaittavissa asiakkaissa, mutta suoranainen kriisityö ei lisääntynyt juurikaan.
Vastauksista nousi esille, että jo ennestään tuentarpeessa olevilla, kriisiavun ja kriisituen tarve kasvoi merkittävästi koronan keskellä, sillä esimerkiksi keväällä 2020, ei mielenterveyskuntoutujille suunnattuja yhteisöllisiä palveluita ollut auki.