Etävastaanottotoiminnan edistäminen työterveyshoitajan työssä

Abstract

Työterveyshoitajien, kuten muidenkin terveydenhuoltoalalla työskentelevän työhön on digitalisaation myötä tullut uusia mahdollisuuksia tuottaa ja toteuttaa palveluita. Yksi näistä on etävastaanottotoiminta, joka mahdollistaa työn toteuttamisen asiakkaan ja ammattilaisen sijainnista riippumatta. Etävastaanottotoiminnan avulla palveluiden saatavuus paranee ja resursseja pystytään kohdistamaan tehokkaammin. Vastaanottotyötä toteuttaville ammattilaisille etävastaanoton toteuttamiseen voi kuitenkin liittyä haasteita. Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, millaisia kokemuksia eräässä suomalaisessa terveyspalveluita tuottavassa organisaatiossa työskentelevillä työterveyshoitajilla on etävastaanottotoiminnan toteuttamisesta, ja miten etävastaanottotoimintaa tulisi kehittää. Etävastaanotto rajattiin puhelimen tai videon avulla toteutettavaan asiakasvastaanottoon, koska nämä ovat organisaatiossa työskentelevien työterveyshoitajien pääasialliset etävastaanoton toteuttamisen keinot. Erityisesti tarkasteltiin videovälitteisen vastaanoton toteuttamista. Opinnäytetyön tavoitteena oli organisaation tavoitteiden mukaisesti selvittää etävastaanottotoimintaan liittyvät kehityskohteet. Tämän selvittämiseksi tehtiin kysely, joka pohjautui sähköisen työkalun käyttöönottoon (implementointi) perustuviin tutkimuksiin terveydenhuoltoalla. Kohdejoukko oli noin kolmesataa työterveyshoitajaa, jotka organisaatiossa toteuttavat vastaanottotoimintaa. Kyselyn vastausprosentti oli 24 prosenttia (N=72).

Työterveyshoitajien etävastaanottotoimintaan kohdistustuvat kehitystarpeet liittyivät perehdytyksen ja koulutuksen tehostamiseen, sekä työterveyshoitajan työn sujuvuuteen. Tutkimuksen tulosten perusteella työn toteuttaminen etävastaanottona vaikuttaa soveltuvan hyvin työterveyshoitajien työhön. Silti vain harva työterveyshoitaja toteutti videovastaanottoa työssään päivittäin. Organisaatiossa etävastaanottotoiminnan implementointi on monilta osin onnistunut, mutta etenkin videovälitteisten vastaanottojen toteuttamissa on kehitettävää. Työterveyshoitajien esille tuomien kehityskohteiden pohjalta voidaan edistää myös muiden ammattilaisten etävastaanottotoiminnan kehittämistä. Jatkossa olisi kiinnostavaa tutkimuksen avulla selvittää esihenkilöiden ja työssään harvoin etävastaanottoa toteuttavien näkemyksiä etävastanottotoimintaan liittyen. Myös työterveyshoitajan koulutuksen antamia valmiuksia etävastaanoton toteuttamisen olisi hyvä tutkia.

Asiasanat: etäpalvelut, digitalisaatio, työterveyshoitajat, käyttöönotto, telelääketiede

Occupational health nurses like all other health care professionals have new ways of providing health care services because of digitalization. Telemedicine enables reception without face to-face encounters between the patients and professionals. By using telemedicine, access to care can be improved and it can also help with allocating resources more effectively. For pro fessionals it can be challenging to provide telemedicine.

The goal of this thesis was to increase the use of telemedicine in one of the organizations that provides private social and healthcare services in Finland. The aim of this thesis was to find out what kind of experiences occupational health nurses have in using telemedicine, and how they think telemedicine should be developed, in order to use it more often in their work. Receptions carried out via telephone or video are the most common means to practice telemedicine in the work of occupational health nurses. In this thesis special focus was on usage of video technology-based reception. The data were collected with a survey, that was sent to three hundred occupational health nurses working in the organization. The survey was based on previous research of implementing digital services in the field of health care. Seventy-two occupational health nurses responded to the survey (response rate 24%).

According to the results, telemedicine seems to fit into the work of occupational health nurses. However, only few of them are using video-based reception daily. Orientation and training in using video technology-based reception must be improved and there are some barriers that must be cleared out, so that the use of telemedicine becomes easier. The implementa tion of telemedicine to this organization has been successful in many aspects but it still needs developing, especially if the organization aims to increase the offering of video-based reception.

The results of this study can be used to promote the use of telemedicine in the work of other professionals working in the organization. As further research topics it could be interesting to study supervisors' opinions of telemedicine as well as the opinions of those who do not use video reception in their work, or who use it rarely. One topic could also be to study what kind of capabilities the education of occupational health nurses gives in using telemedicine.

Keywords: telemedicine, digitalization, occupational health nurses, implementation