Asiakkaiden kokemuksia asumispalvelun merkityksestä heidän sosiaaliselle toimintakyvylleen
Pilto, Reetta; Vuori, Saga (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022111722945
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022111722945
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla asumispalveluyksikön asiakkaiden kokemuksia asumispalvelun merkityksestä heidän sosiaaliselle toimintakyvylleen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota yksikön työntekijät ja muut sosiaalisen kuntoutuksen parissa työskentelevät voivat hyödyntää työnsä kehittämiseen, sekä tuottaa lisää tietoa sosiaalisesta toimintakyvystä ja sosiaalisesta kuntoutuksesta asumispalveluiden yhteydessä. Tietoperustassa määritellään sosiaalinen toimintakyky, sosiaalinen kuntoutus, asumispalvelut, kuntoutus, mielenterveyskuntoutus ja kuntoutuminen.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena teemahaastattelumenetelmää käyttäen. Haastatteluun osallistui neljä asumispalveluyksikön asiakasta. Haastattelun teemat muodostuivat Kanaojan (1983, 1987), Heikkisen (2013), Tiikkaisen ja Pynnösen (2018) sekä Ravion (2018) teorioiden pohjalta. Teemoiksi muodostuivat sosiaaliset suhteet, arjen sujuminen, osallistumismahdollisuudet, yhteenkuuluvuuden tunne sekä tulevaisuusnäkymät. Haastattelumateriaali litteroitiin, jonka jälkeen se analysoitiin teemoittelemalla.
Teemoittelussa muodostuivat seuraavat teemat: asumispalvelu mahdollistaa muutoksia sosiaalisissa suhteissa yksikön sisä- ja ulkopuolella, asumispalvelu mahdollistaa osallistumista ja vaikuttamista yksikön sisä- ja ulkopuolella, ohjaustyö toimii keskeisenä tukena kuntoutumiselle, asumispalvelu mahdollistaa vertaistukea ja yhteenkuuluvuutta sekä asumispalvelu toimii perustana tulevaisuudelle. Johtopäätökset käsittelevät sitä, että sosiaalista toimintakykyä edistävät sekä yhteisöllisen asumisen kautta mahdollistuvat tekijät että asiakkaan oman elämän yksilöllisistä tarpeista lähtevä ohjaus. Nämä yhdessä luovat vakaata perustaa tulevaisuudelle. Johtopäätökset osoittivat myös sen, että tutkimustulokset olivat hyvin yhteneväisiä aiempien tutkimuksien kanssa.
Jatkotutkimukset voisivat käsitellä kuntoutujien kokemuksia osallisuuden tunteesta korona-aikana, heidän määritelmiään yhteiskunnallisesta osallisuudesta sekä sen merkityksellisyydestä sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueena. Jatkotutkimuksissa voisi tutkia myös työntekijöiden käsityksiä siitä, miten he kokevat voivansa edistää asiakkaiden sosiaalista toimintakykyä työssään sosiaalisen kuntoutuksen keinoin.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena teemahaastattelumenetelmää käyttäen. Haastatteluun osallistui neljä asumispalveluyksikön asiakasta. Haastattelun teemat muodostuivat Kanaojan (1983, 1987), Heikkisen (2013), Tiikkaisen ja Pynnösen (2018) sekä Ravion (2018) teorioiden pohjalta. Teemoiksi muodostuivat sosiaaliset suhteet, arjen sujuminen, osallistumismahdollisuudet, yhteenkuuluvuuden tunne sekä tulevaisuusnäkymät. Haastattelumateriaali litteroitiin, jonka jälkeen se analysoitiin teemoittelemalla.
Teemoittelussa muodostuivat seuraavat teemat: asumispalvelu mahdollistaa muutoksia sosiaalisissa suhteissa yksikön sisä- ja ulkopuolella, asumispalvelu mahdollistaa osallistumista ja vaikuttamista yksikön sisä- ja ulkopuolella, ohjaustyö toimii keskeisenä tukena kuntoutumiselle, asumispalvelu mahdollistaa vertaistukea ja yhteenkuuluvuutta sekä asumispalvelu toimii perustana tulevaisuudelle. Johtopäätökset käsittelevät sitä, että sosiaalista toimintakykyä edistävät sekä yhteisöllisen asumisen kautta mahdollistuvat tekijät että asiakkaan oman elämän yksilöllisistä tarpeista lähtevä ohjaus. Nämä yhdessä luovat vakaata perustaa tulevaisuudelle. Johtopäätökset osoittivat myös sen, että tutkimustulokset olivat hyvin yhteneväisiä aiempien tutkimuksien kanssa.
Jatkotutkimukset voisivat käsitellä kuntoutujien kokemuksia osallisuuden tunteesta korona-aikana, heidän määritelmiään yhteiskunnallisesta osallisuudesta sekä sen merkityksellisyydestä sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueena. Jatkotutkimuksissa voisi tutkia myös työntekijöiden käsityksiä siitä, miten he kokevat voivansa edistää asiakkaiden sosiaalista toimintakykyä työssään sosiaalisen kuntoutuksen keinoin.