Aktiivisen välittämisen mallin kehittäminen työkykyjohtamisen näkökulmasta

Abstract

The purpose of this thesis was to find out how the working life partner active caring model should be developed from the point of view of work ability management. The model of active caring means early support of work ability and measures to promote work ability and prevent the deterioration of it. In active caring, the supervisor has the main responsibility. Acting according to the model of active caring increases well-being at work and contributes to the prevention of incapacity for work as well as the resulting disadvantages and additional costs: for the employee, the organization and society.

The aim of the thesis was the work life-oriented supervisor development of work ability management so that the model of active caring supports work ability management. The development method in the thesis was research development, which included elements of qualitative and quantitative research in the form of a survey. The thesis also included a qualitative research sample typical of action research and workshop work. The theoretical framework of the thesis can be considered to be literature sources on early support and the legislation governing it, as well as employment management in Finland and internationally. The survey was conducted for the organization's supervisors (N=60), a quarter of whom (n=14) answered the survey. The qualitative material obtained from the survey and the workshop was analyzed in a material-oriented manner using content analysis. Quantitative data were analyzed using descriptive statistical methods.

The results showed that the familiarity, use and monitoring of sickness absences of the active caring model were at a moderately good level in managerial work. The supervisors considered the application of the active caring model to their own work, the development of guidelines related to the model, and the reporting related to absences as an important development target. In the open-ended responses, the most important development targets were the development of guidelines related to occupational health cooperation and the model, and the addition of practical examples to the model. About half of the respondents reported that they need additional training on active caring situations where the supervisor must act proactively. Based on the discussions in the workshop, the most important conclusion was improving the information flow of occupational health cooperation. The supervisor could, for example, be in contact with occupational health care at a lower threshold if concern about the employee arises.

The results obtained and the development of the operating model together with supervisors and other collaborators gave important information to the organization about how the existing model of active caring should be renewed to support work ability management. In further studies related to the topic, employees' experiences of work ability management and occupational health cooperation could also be investigated, as well as the realization of the employee's own responsibility in the realization of work ability and the work community's well-being. At the moment, in the model of active caring, supporting the employee is largely on the shoulders of supervisors and occupational health care, although it could also be more of an opportunity for the employee to talk about their own well-being. The thesis was in line with the organization's strategic goals, well-being and competent personnel, and it achieved the goals set for the thesis.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten toimeksiantajan aktiivisen välittämisen mallia tulee kehittää työkykyjohtamisen näkökulmasta. Aktiivisen välittämisen malli tarkoittaa työkyvyn varhaista tukea ja toimenpiteitä, joilla edistetään työkykyä ja ehkäistään työkyvyn heikkenemistä. Aktiivisessa välittämisessä esihenkilöllä on päävastuu. Aktiivisen välittämisen mallin mukainen toiminta lisää työhyvinvointia ja ehkäisee osaltaan työkyvyttömyyttä sekä siitä aiheutuvia haittoja ja ylimääräisiä kustannuksia työntekijälle, organisaatiolle ja yhteiskunnalle.

Opinnäytetyön tavoitteena oli työkyvyn johtamisen työelämälähtöinen (esihenkilöt) kehittäminen niin, että aktiivisen välittämisen malli tukee työkykyjohtamista. Opinnäytetytön kehittämisen metodina oli tutkimuksellinen kehittäminen, joka sisälsi laadullisen ja määrällisen tutkimuksen elementtejä kyselytutkimuksen muodossa. Opinnäytetyö sisälsi myös toimintatutkimukselle tyypillisen laadullisen tutkimusotteen sekä työpajatyöskentelyn. Opinnäytetyön teoreettisena tietopohjana voidaan pitää kirjallisuuslähteitä varhaisesta tuesta ja sitä ohjaavasta lainsäädännöstä sekä työkykyjohtamisesta Suomessa ja kansainvälisesti. Kyselytutkimus tehtiin organisaation esihenkilöille (N=60), joista neljäsosa (n=14) vastasi kyselyyn. Kyselystä ja työpajasta saatu laadullinen aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysin avulla. Määrällinen aineisto analysoitiin kuvailevilla tilastollisilla menetelmillä.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että aktiivisen välittämisen mallin tunnettavuus, käyttö ja sairauspoissaolojen seuranta olivat esihenkilötyössä kohtalaisen hyvällä tasolla. Esihenkilöt näkivät tärkeiksi kehityskohteiksi aktiivisen välittämisen mallin soveltamisen omaan työhön, malliin liittyvien ohjeiden kehittämisen sekä poissaoloihin liittyvän raportoinnin kehittämisen. Avovastauksissa tärkeimmiksi kehityskohteiksi nousivat työterveysyhteistyö ja malliin liittyvien ohjeistuksien kehittäminen sekä käytännön esimerkkien lisäämisen malliin. Vastaajista noin puolet raportoi tarvitsevansa lisäkoulutusta aktiivisen välittämisen tilanteista, joissa esihenkilön tulee toimia ennakoivasti. Työpajassa käytyjen keskustelujen perusteella tärkeä johtopäätös oli työterveysyhteistyön tiedonkulun parantaminen ja että työterveyshuoltoon voi olla matalalla kynnyksellä yhteydessä silloin, kun huoli työntekijästä herää.

Saadut tulokset ja toimintamallin kehittäminen yhdessä esihenkilöiden ja muiden yhteistoimijoiden kanssa antoivat tärkeää tietoa organisaatiolle siitä, miten olemassa olevaa aktiivisen välittämisen mallia tulee uudistaa työkykyjohtamisen tueksi. Aiheeseen liittyvissä jatkotutkimuksissa voisi selvittää myös työntekijöiden kokemuksia työkykyjohtamisesta ja työterveysyhteistyöstä, sekä työntekijän vastuun toteutumista omassa ja työyhteisön työhyvinvoinnissa. Tällä hetkellä aktiivisen välittämisen mallissa työntekijän tukeminen on paljon esihenkilöiden ja työterveyshuollon harteilla, vaikka se voisi olla enemmän myös työntekijän mahdollisuus kertoa omasta voinnistaan. Opinnäytetyö oli linjassa organisaation strategisten tavoitteiden kanssa: hyvinvoiva ja osaava henkilöstö ja se saavutti opinnäytetytölle asetetut tavoitteet.