Rahankeräyslain uudistus: opas rahankeräyksen järjestäjille

Abstract

Rahankeräyslainsäädäntö Suomessa on verrattain ainutlaatuinen. Sen lisäksi, että rahankeräystä ei voi järjestää kuka tahansa, sitä ei voi järjestää mihin tarkoitukseen tahansa. Puhumattakaan siitä, millä tavalla rahaa voidaan kerätä. Rahan keräämiseen Suomessa vaaditaan lähes aina poliisin myöntämä rahankeräyslupa, joka edellyttää useiden ehtojen täyttymistä. Lakipykälien runsaudesta huolimatta Suomen rahankeräyslainsäädännön tarkoitus on hyvä, sillä lainsäädännön turvin rahankeräyksiin liittyvä epärehellinen toiminta voidaan tehokkaasti torjua. Lainsäädäntö on kuitenkin jo pitkään koettu liian byrokraattiseksi erityisesti pienten toimijoiden kannalta. Lupaprosessin monimutkaisuus ja hitaus on aiheuttanut sen, ettei rahankeräystä ole ehkä kannattanut aloittaa lainkaan. Maaliskuussa 2020 tähän ongelmaan vastattiin, kun voimaan astui kokonaan uudistettu rahankeräyslaki. Uuden lain myötä rahankeräysmenettelyn on luvattu kevenevän huomattavasti niin keräyksen järjestäjän kuin lupaviranomaistenkin kannalta. Tässä opinnäytetyössä esitellään lakiuudistuksen mukanaan tuomat keskeisimmät muutokset rahankeräyslakiin sekä kootaan yhteen lain nykyiset säännökset. Samalla työn on tarkoitus toimia oppaana rahankeräyksen järjestäjälle. Työn tutkimuksellinen osuus koostuu lomakehaastattelusta Oulun alueella toimiville pienille yhdistyksille. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa kohderyhmän sen hetkistä tietoisuutta rahankeräyksiin liittyen sekä ohjeistuksen tarpeellisuutta uuden lain säännöksistä. Tutkimustulosten perusteella rahankeräyslainsäädännön tuntemus yleisellä tasolla oli melko hyvällä tasolla. Vaikka tiedon puutetta jonkin verran esiintyikin, tämän voitiin katsoa johtuvan osaltaan esimerkiksi siitä, ettei yhdistyksellä vielä ollut omakohtaista kokemusta rahankeräyksestä. Rahankeräyslain muutosten laajuus sekä lomakehaastattelun vastaukset kokonaisuutena huomioon ottaen voidaan kuitenkin päätellä, että ohjeistukselle rahankeräyksiin liittyen olisi tarvetta.

Money collection legislation in Finland is relatively unique. Here you usually need a licence for collecting money, and to have the licence, you need to meet several terms and conditions. Although there are so many rules for money collections, their purpose is good because with legislation, dishonest activities can be effectively rejected. However, the legislation has been in need of a reform for a long time. The licence process has been complicated and slow and has caused problems especially for small actors. Finally, in March 2020 problems were answered when a completely reformed Money Collection Act came into force. Legal reforms have been promised to significantly facilitate the licence process for both the organizer of the collection and the licensing authorities. This thesis introduces the main changes to the Money Collection Act and brings together the current provisions of the law. Also, this thesis is intended to be a guide for the organizer of a money collection. As a research part of the work the form interview has been sent to small societies to survey their knowledge of money collections and need for guidance. According to research results, knowledge of money collection legislation at a general level was quite good. However, the extent of the changes in the Money Collection Act and the responses of the form interview as a whole, it can be concluded that there is a need for guidance on money collecting.