Asumisen hiilijalanjälki - betonirunkoisen kerrostalon ja puurunkoisen pientalokorttelin vertailu
Helminen, Samuli; Härkin, Tiia; Keiramo, Tapio (2023)
Turun ammattikorkeakoulu
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-216-827-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-216-827-6
Tiivistelmä
Vähähiilisen rakentamisen säädöksen on tarkoitus astua voimaan vuonna 2025. Vähähiilisen rakennuksen elinkaaren aikainen hiilijalanjälki eli CO2e-päästöt ovat mahdollisimman pienet. Vähähiilisyys voidaan saavuttaa erilaisin menetelmin, esimerkiksi suunnittelemalla rakennus energiatehokkaaksi tai käyttämällä hiilijalanjäljeltään pieniä ja pitkäikäisiä rakennusmateriaaleja tai huomioimalla materiaalien ja rakennusosien kierrätettävyys tai uudelleenkäytettävyys.
Hiilijalanjäljen arviointimenetelmä soveltuu sekä korjaus- että uudisrakennushankkeisiin, mutta säädösohjaus on tarkoitus kohdistaa ensi vaiheessa ainoastaan uudisrakennuskantaan. Korjausrakentamisen säädösohjausta tullaan tarkastelemaan lähivuosina tarkemmin.
Esitetyssä arviointimenetelmässä tarkastellaan päästöjen määrää rakennuksen laajuutta eli neliömetrejä kohti, mutta myös jaettuna käyttöikävuosille. Mitä pidempikestoinen elinkaari rakennukselle suunnitellaan, sitä useammalle vuodelle päästöt jyvitetään. Vaikka erilaiset tilastot kulutuksesta ja päästöistä ilmoitetaan asukasta kohden, niin rakennusten käyttäjien määrän vaikutusta elinkaaren hiilijalanjälkeen ei suunnitteluvaiheessa voida huomioida.
Turun ammattikorkeakoulu tutki vuosina 2020–2022 betonirakenteisen kerrostalon sekä puurakenteisen pientalokorttelin rakentamisen hiilijalanjälkeä, mutta kohdisti laskelmissaan tämän rakennuksen elinkaaren aikaisen päästön myös oletetuille asukasmäärille. Näin syntyvää asumisen hiilijalanjälkeä on mahdollista arvioida suhteessa tuleviin päästötavoitteisiin yksittäisen asukkaan näkökulmasta.
Tutkimuksen tulokset ovat lupaavia sen suhteen, että nykymääräykset täyttävillä uudisrakennuksilla on mahdollista tavoittaa tulevien vuosien päästötavoitteet asumisen osalta, vaikka suunnittelun tavoitteeksi ei olisikaan vielä asetettu poikkeuksellisen energiatehokasta tai vähähiilistä rakentamistapaa.
Hiilijalanjäljen arviointimenetelmä soveltuu sekä korjaus- että uudisrakennushankkeisiin, mutta säädösohjaus on tarkoitus kohdistaa ensi vaiheessa ainoastaan uudisrakennuskantaan. Korjausrakentamisen säädösohjausta tullaan tarkastelemaan lähivuosina tarkemmin.
Esitetyssä arviointimenetelmässä tarkastellaan päästöjen määrää rakennuksen laajuutta eli neliömetrejä kohti, mutta myös jaettuna käyttöikävuosille. Mitä pidempikestoinen elinkaari rakennukselle suunnitellaan, sitä useammalle vuodelle päästöt jyvitetään. Vaikka erilaiset tilastot kulutuksesta ja päästöistä ilmoitetaan asukasta kohden, niin rakennusten käyttäjien määrän vaikutusta elinkaaren hiilijalanjälkeen ei suunnitteluvaiheessa voida huomioida.
Turun ammattikorkeakoulu tutki vuosina 2020–2022 betonirakenteisen kerrostalon sekä puurakenteisen pientalokorttelin rakentamisen hiilijalanjälkeä, mutta kohdisti laskelmissaan tämän rakennuksen elinkaaren aikaisen päästön myös oletetuille asukasmäärille. Näin syntyvää asumisen hiilijalanjälkeä on mahdollista arvioida suhteessa tuleviin päästötavoitteisiin yksittäisen asukkaan näkökulmasta.
Tutkimuksen tulokset ovat lupaavia sen suhteen, että nykymääräykset täyttävillä uudisrakennuksilla on mahdollista tavoittaa tulevien vuosien päästötavoitteet asumisen osalta, vaikka suunnittelun tavoitteeksi ei olisikaan vielä asetettu poikkeuksellisen energiatehokasta tai vähähiilistä rakentamistapaa.