Poliisin toimivalta eläinsuojelussa hälytystoiminnan näkökulmasta

Abstract

Työn tavoitteena oli tuoda yhteen poliisin hälytystoiminnassa käytettävissä olevia toimivaltanormeja, jotka ovat olennaisia eläinsuojelun kannalta. Työssä otettiin huomioon olennaisilta osilta myös ehdotetun eläinten hyvinvointilain mukanaan tuomia muutoksia. Työn tarkoituksena oli tarkastella poliisin toimivaltuuksia ja niissä mahdollisesti olevia puutteita ja kehityskohteita sekä luoda kehitysehdotuksia. Työ kirjoitettiin siten, että sitä voi hyödyntää erityisesti poliisin hälytyspartiot sekä muut eläinsuojelun parissa työskentelevät ja yksittäiset kansalaiset. Työssä käytettiin lainopillista menetelmää oikeuspoliittista näkökulmaa hyödyntäen. Tietoperustana työlle oli aiheeseen liittyvä lainsäädäntö, lainvalmisteluasiakirjat, viranomaisohjeet, erilaiset kanteluratkaisut, oikeuskirjallisuus ja artikkelit sekä oikeuden ratkaisut. Myös tilastotietoa ja muuta viranomaisten tuottamaa tietoa hyödynnettiin.

Poliisin toimivallan eläinsuojelussa todettiin olevan kattava, mutta poliisin saama koulutus ei anna riittäviä valmiuksia niiden hyödyntämiseen. Poliisilla on oikeus tehdä eläinsuojelutarkastuksia sekä eläinkuljetustarkastuksia lain sallimissa tilanteissa epäilyn nojalla tai joissain tilanteissa ilman epäilyä. Myös kotirauhan suojaamalle alueelle on mahdollista tehdä epäilyn nojalla tarkastus. Kaltoinkohtelutilanteissa poliisilla on myös laajat oikeudet ottaa eläin pois kaltoinkohtelijalta ja kärsivän eläimen kohdalla lopettaa eläin. Myös eläimiin kohdistuvien rikoksien tutkinnassa poliisilla on laajat valtuudet tehdä etsintöjä ja takavarikkoja. Eläintenpitokiellon valvonnassa ongelmallista on kuitenkin se, että sen perusteella ei voi suorittaa eläinsuojelutarkastusta sellaiselle alueelle, mihin tarvitaan epäilys eläimen kaltoinkohtelusta. Tähän on tulossa parannusta uuden eläinten hyvinvointilain myötä, mutta kotirauhan suojaamalle alueelle tarkastusta ei uudenkaan lain nojalla voi tehdä. Lisäksi kehitettävää löytyi poliisin päätöksentekoketjusta, jota ei ollut huomioitu eläinsuojelulaissa, jolloin jäi epäselväksi kuka päättää poliisissa, kun mennään kotirauhan suojaamalle alueelle. Ongelmalliseksi havaittiin myös poliisin päällekkäinen toimivalta, joka aiheuttaa sekaannusta käytettävien keinojen suhteen erityisesti silloin, kun poliisi toimii yksin eläinsuojeluviranomaisena ja esitutkintaviranomaisena.

Poliisin toimivallan ja eläinsuojelutyön parantamiseksi ehdotettiin havaittujen nykyisen lainsäädännön puutteiden korjaamista, poliisin koulutuksen ja eläinsuojeluun erikoistuneiden yksiköiden tai partioiden lisäämistä ja viranomaisohjeiden päivittämistä erityisesti päällekkäisten toimivaltuuksien valinnan suhteen. Myös yhden toimijan valvontamallin selvitystä ehdotettiin valvonnan tehokkuuden varmistamiseksi. Lisätutkimustarpeita löytyi poliisin osaamisen ja eläinsuojelutoimenpiteiden määrän kartoittamisesta, parhaan valvontamallin löytämisestä sekä paikallisesti soveltuvimman eläinsuojeluyksikön tai partiomallin luomisesta.