Työkykyjohtaminen osana lähijohtamisen arkea: esihenkilöiden näkemyksiä työkyvyn varhaisen tuen johtamisesta

Abstract

Laadukas työkykyjohtaminen näkyy konkreettisesti sairauspoissaolokustannuksissa, sitoutumisessa, työurien pitenemisessä, työnantajamielikuvassa ja työhyvinvoinnissa. Lähijohtajilla on tärkeä tehtävä tukea henkilöstöä ja edistää työkykyä jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa esihenkilöiden näkemyksiä työkyvyn varhaisen tuen johtamisesta. Tavoitteena oli kehittää työkyvyn varhaisen tuen johtamista löytämällä ehdotuksia työkyky- ja lähijohtamisen sekä niiden edellytysten kehittämisen tueksi. Kohdejoukkona olivat HUS Diagnostiikkakeskuksen preanalytiikan vastuualueen perusterveydenhuollon osastonhoitajat, joista tutkimukseen osallistui neljä. Laadullinen tutkimus toteutettiin yksilöllisinä teemahaastatteluina, ja aineiston analyysitavaksi valittiin teoriaohjaava sisällönanalyysi.

Tuloksissa korostuivat esihenkilön läsnäolon, ihmiskeskeisyyden, luottamuksen sekä vuorovaikutus- ja tunnetaitojen merkitys työkykyjohtamisessa. Keskeisimpinä työkyvyn tukitoimina nousivat ennakoivista toimista esiin työajan joustot ja osaamisen varmistaminen ja korjaavista toimista yksilölliset työjärjestelyt, varhainen sairauspoissaoloihin puuttuminen sekä työkykykeskustelut. Työkykyjohtamisen haasteista keskeisimpinä nähtiin vaikeus puuttua hankaliin tilanteisiin, esihenkilön ja työntekijän erilaiset näkemykset työnteosta ja työkyvystä, ongelmat työterveysyhteistyössä sekä esihenkilön oma jaksaminen.

Tulokset osoittivat, että työkykyä johdettiin tunneälytaidoilla, asiaosaamisella, päivittäisjohtamisen osaamisella ja työkykytiedolla. Työkyvyn varhaista tukea toteutettiin ennakoivilla ja korjaavilla tukitoimilla organisaation sallimissa puitteissa, mutta kaikkia organisaation tarjoamia mahdollisuuksia ei vielä hyödynnetty. Tulosten perusteella työkykyjohtaminen voidaan nähdä tasapainoiluna yksilöllisten ratkaisujen, koko työyhteisön hyvinvoinnin ja yksikön sujuvan toiminnan varmistamisen välillä. Opinnäytetyö lisäsi ymmärrystä siitä, mitä työkyvyn varhaisen tuen johtaminen on käytännössä, osana lähijohtamisen arkea. Esihenkilöiden näkemysten perusteella esitettiin konkreettisia ehdotuksia työkyvyn varhaisen tuen johtamisen kehittämiseksi, joista esimerkkeinä mahdollisuus koko työyhteisön yhteisten kehittämisiltapäivien järjestämiseen säännöllisesti, koulutusta eri lähteistä kerätyn työkykytiedon hyödyntämisestä työkykyjohtamisessa, sekä henkilöstömäärän rajoittaminen kohtuulliseksi yhtä esihenkilöä kohti.