Sosiaalialan työntekijän keinot omasta työhyvinvoinnista huolehtimiseen työelämässä

Abstract

Tämä opinnäytetyö kokoaa tietoa sosiaalialan työntekijän keinoista huolehtia omasta työhyvinvoinnistaan. Tarkoituksena on koota kirjallisuuskatsauksen avulla tietoa yhteen siitä, millä keinoin sosiaalialan työntekijät voivat huolehtia omasta työhyvinvoinnistaan työelämässä. Tavoitteena on, että tätä raporttia voidaan sisällöllisesti hyödyntää sosiaalialan opetuksessa sekä raportin lukijat voivat luoda kokonaiskuvan aiheesta. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina on Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyön tietoperusta koostuu työhyvinvoinnin käsitteiden määrittelemisestä. Tämän lisäksi tietoperustassa on kuvattu sosiaalialan työn kuormitustekijöitä ja riskejä työhyvinvoinnille. Opinnäytetyö on toteutettu kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmällä. Aineisto koostuu viidestä tutkimuksesta, jotka on julkaistu vuosina 2010–2021. Aineiston analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi.

Tutkimustulosten mukaan on olemassa kolme tekijää, joihin huomiota kiinnittämällä työntekijä voi kehittää omaa työhyvinvointiaan. Nämä osa-alueet ovat työkyvyn kehittäminen ja ylläpitäminen, työn voimavarojen lisääminen sekä työn tuunaaminen. Kaikki nämä tekijät linkittyvät vahvasti myös toisiinsa. Työntekijän oman työkyvyn kehittäminen ja ylläpitäminen on yksi keino vaikuttaa työntekijän omaan työhyvinvointiin. Tähän kuuluvat työntekijän yksilöllisten voimavarojen kehittäminen ja työntekijän oman työkyvyn, osaamisen ja ammattitaidon kehittäminen. Riittävät työn voimavarat ovat toinen esille nousseista tekijöistä, jonka avulla työntekijä voi vahvistaa omaa työhyvinvointiaan. Nämä voimavarat voivat olla joko rakenteellisia tai sosiaalisia. Viimeiseksi tekijäksi tuloksista nousi työn tuunaaminen. Työntekijän työn tuunaaminen voi tapahtua työn voimavarojen lisäämisellä, työn vaatimusten lisäämisellä tai työn vaatimusten optimoinnilla. Työn tuunaaminen voi luoda enemmän työn imua ja merkityksellisyyttä.

Johtopäätösten perusteella on merkityksellistä työhyvinvoinnille, että työntekijällä on mahdollisuuksia kehittää omaa työtään ja työkykyään. Sosiaalialalla työtehtävät vaihtelevat suuresti ja sitä kautta myös mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja sen toteuttamiseen. Jatkossa voitaisiin tutkia ja kehittää enemmän näitä keinoja, miten eri tehtävissä toimivat sosiaalialan työntekijät voisivat vaikuttaa omaan työhönsä ja sitä kautta työhyvinvointiinsa.