Alcolyzer ME -laitteen käyttöönotto, menetelmän kehittäminen ja validointi
Kujala, Merve (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023053116703
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023053116703
Tiivistelmä
Opinnäytetyö suoritettiin Alko Oy:n Alkoholintarkastuslaboratoriossa (ACL). ACL analysoi alkoholijuomia, varmistaakseen niiden kemiallista ja mikrobiologista laatua. ACL:ssä alkoholipitoisuuden määrittämiseen käytetään pääasiassa tislausta, joka on aikaa vievä menetelmä. Uuden Alcolyzer ME -laitteen hankkimisella pyrittiin siihen, että joissakin näytteissä tislauksiin menevät ajat olisi vältetty, mittaamalla alkoholipitoisuutta suoraan näytteistä. Työn tavoitteena oli uuden Alcolyzer ME -menetelmän kehittäminen ja validointi ACL:n asiakastarpeeseen. Opinnäytetyössä käytettiin Anton Paarin alkoholin analysointilaitteistoa, joka koostuu Alcolyzer ME-mittausyksiköstä, tiheysmittarista (DMA 5000 M) ja näytteensyöttäjästä.
Validointiparametrina tutkittiin mittausalue, lineaarisuus (menetelmien vertailu), toistettavuus, uusittavuus ja mittausepävarmuus. Tulosten mukaan NIR-menetelmä oli lineaarinen suurimmassa osassa matriiseista. Näytteiden rinnakkaismittausten välillä olevat erot olivat hyvin pieniä, ja toistettavuusnäytteiden tuloksetkin olivat hyviä. Myös uusittavuusnäytteiden tulokset olivat hyväksyttäviä.
Vertailumenetelmänä oli tislaus. T- ja f-testien perusteella voidaan sanoa, että menetelmät eivät eroa tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Suurin mittausepävarmuustulos saatiin alkoholittomista juomista ja pienin tislatuista juomista (0,37 %). Tulosten perusteella voidaan sanoa, että NIR-menetelmä sopii hyvin tislattujen juomien, siidereiden, lonkeroiden, oluiden alkoholimäärityksiin. Sitä voidaan käyttää pikamenetelmänä alkoholittomien juomien alkoholipitoisuusmäärityksiin.
Validointiparametrina tutkittiin mittausalue, lineaarisuus (menetelmien vertailu), toistettavuus, uusittavuus ja mittausepävarmuus. Tulosten mukaan NIR-menetelmä oli lineaarinen suurimmassa osassa matriiseista. Näytteiden rinnakkaismittausten välillä olevat erot olivat hyvin pieniä, ja toistettavuusnäytteiden tuloksetkin olivat hyviä. Myös uusittavuusnäytteiden tulokset olivat hyväksyttäviä.
Vertailumenetelmänä oli tislaus. T- ja f-testien perusteella voidaan sanoa, että menetelmät eivät eroa tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Suurin mittausepävarmuustulos saatiin alkoholittomista juomista ja pienin tislatuista juomista (0,37 %). Tulosten perusteella voidaan sanoa, että NIR-menetelmä sopii hyvin tislattujen juomien, siidereiden, lonkeroiden, oluiden alkoholimäärityksiin. Sitä voidaan käyttää pikamenetelmänä alkoholittomien juomien alkoholipitoisuusmäärityksiin.