Alcolyzer ME -laitteen käyttöönotto, menetelmän kehittäminen ja validointi

Abstract

Opinnäytetyö suoritettiin Alko Oy:n Alkoholintarkastuslaboratoriossa (ACL). ACL analysoi alkoholijuomia, varmistaakseen niiden kemiallista ja mikrobiologista laatua. ACL:ssä alkoholipitoisuuden määrittämiseen käytetään pääasiassa tislausta, joka on aikaa vievä menetelmä. Uuden Alcolyzer ME -laitteen hankkimisella pyrittiin siihen, että joissakin näytteissä tislauksiin menevät ajat olisi vältetty, mittaamalla alkoholipitoisuutta suoraan näytteistä. Työn tavoitteena oli uuden Alcolyzer ME -menetelmän kehittäminen ja validointi ACL:n asiakastarpeeseen. Opinnäytetyössä käytettiin Anton Paarin alkoholin analysointilaitteistoa, joka koostuu Alcolyzer ME-mittausyksiköstä, tiheysmittarista (DMA 5000 M) ja näytteensyöttäjästä.

Validointiparametrina tutkittiin mittausalue, lineaarisuus (menetelmien vertailu), toistettavuus, uusittavuus ja mittausepävarmuus. Tulosten mukaan NIR-menetelmä oli lineaarinen suurimmassa osassa matriiseista. Näytteiden rinnakkaismittausten välillä olevat erot olivat hyvin pieniä, ja toistettavuusnäytteiden tuloksetkin olivat hyviä. Myös uusittavuusnäytteiden tulokset olivat hyväksyttäviä.

Vertailumenetelmänä oli tislaus. T- ja f-testien perusteella voidaan sanoa, että menetelmät eivät eroa tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Suurin mittausepävarmuustulos saatiin alkoholittomista juomista ja pienin tislatuista juomista (0,37 %). Tulosten perusteella voidaan sanoa, että NIR-menetelmä sopii hyvin tislattujen juomien, siidereiden, lonkeroiden, oluiden alkoholimäärityksiin. Sitä voidaan käyttää pikamenetelmänä alkoholittomien juomien alkoholipitoisuusmäärityksiin.